Aloittaessani valtiovarainministeriön konsulttina esitöikseni kävin osastopäälliköiden luona juttelemassa kehysohjauksesta ja tulosjohtamisesta. He näyttivät innostuneilta ja halukkailta muutoksiin. Totesimme ministeriön perinteisen jaon talouspolitiikkaan ja resurssihallintoon pätevän edelleenkin ja tulevan kehittelytyön ongelmien olevan osastojen tulosaluejaossa ja tulostavoitteissa. Sovittiin, että osastot laativat pohjapaperit näistä asioista. Ne käsiteltäisiin myöhemmin osastojen yhteisessä seminaarissa. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan vuoden 1992 tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri ja minä kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle kehittämissavotalle.. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija, tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin. Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista. Ministeriön johtoryhmän tulosohjaushankkeen tilaa käsittelevässä kokouksessa oli laimeahko tunnelma. Valtiosihteeri ei ollut läsnä tilaisuudessa. Alivaltiosihteeri sai kuitenkin runnottua päätöksen tulosalueiden ja tulostavoitteiden yhteenvetopaperin laatimisesta vuodelle 1992. Tämä tulosaluelakana osoittautui kelpo keinoksi koota yhteen ensimmäisen kierroksen tulokset ja pitää ministeriön operatiivinen johtaminen kokonaisuudessaan samoissa käsissä. Vaikutelmaksi kuitenkin jäi, että kukaan ei pystynyt johtamaan kokonaisuutta, kun kaikki osastot halusivat hoidella itsenäisesti asiansa.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti