Ylen Jälkiviisaat olivat järkyttyneitä aamun uutisista. Vaikutti siltä, että Erola oli yöllä lukenut Kafkan Sivullisen, sillä hänen kasvonsa loistivat kuin Saharan loputon hiekka. Se oli kuitenkin selvää, ettei Erola ollut viettänyt yötään Kafkan Sivullisen parissa, vaan siellä missä pitääkin ja muutoinkin istuntoa eivät riivannet Kafkan houreet. Perho palautti istunnon selville vesille ihailemalla Erolan kampausta. Se kepitti menne tullen omani, koska kampa ei ollut kyntänyt sen sarkoja moneen vuoteen. Silmätkin olivat vetäytyneet verhojen taa niin, että ne ajoittain muistuttivat suun sisään ryppyyn vetäytyvää huulirypästä. Partasen katse oli välillä vakaa, jolloin se voisi miellytäänkin, mutta välillä tutkiva, jolloin se oli pelottava. Puheen sävy hoitajien lakko-oikeudesta oli jotenkin sietämätöntä. Se samaan aikaan oli ja ei ollut. Silloin kun se oli, kaikki nyökyttelivät ja kun se ei ollut, siitä vaiettiin, mikä merkitsi epävarmuutta heikompien lasten pärjäämisessä. Perho etsiskeli pitkään sanojaan katsellessaan ankarasti Jan Erolan uutta 1920-luvun Lontoon jengiläisten tukkamuotia, muttei se jaksanut naista pitkään kiinnostaa. - Raamattuvyöhykkeen punaniskat aikovat äänestää abortin mahdollistavan perustuslain kohdan kumoon, tuli Perhon suusta kuin ammus. Tämän kuultuaan Erola heräsi. -Silloin raamattu- ja ruostevyöhykkeen miehien pitää tyytyä Kafkalaiseen rakasteluun. -Mitä se on kysyi Anu Partanen. -Yö naisen luona ja aamulla ravintolaan syömään.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti