2525. Nyt korona huutaa keskusvirasto- ja lääninhallitusjärjestelmiä – lian monta kokkia

Eilisessä A-studiossa ja aamuisessa Jälkiviisaissa teemana oli hallituksen asettamat uupumiseen saakka laukkaavat koronan sulkutoimenpiteet. Asia on vakava, eikä sillä kannata vitsailla.

Kummassakin istunnossa ihmeteltiin koronan vaarallisuudentilaa kuvaavien termien käyttöä. Ne istuntolaisten mielestä ovat heillekin itselleenkin kysymysmerkkejä puhumattakaan tavallista kansalaisesta.

Kannattaa huomata, että koronan vaarallisuuden eri tasot ovat tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten kommunikoinnissa lähinnä komentomerkkeinä viestinnän täsmällisyyden ja nasevuuden parantamiseksi.

Kummankin keskustelufoorumin yhteinen huoli oli sulkurajoitteiden tai sulkemispäätösten tekemisen monimutkaisuus ja byrokraattisuus. Ihmeteltiin esimerkiksi, miksi maahan tulijoiden testaus tai testitodistuksen vaatiminen on niin hankalaa. Tämän kaltaiset kysymykset ovat aivan paikallaan.

Kaiken tämän takaa katsoo muiden joukossa yksi pois pyyhkäisty hahmo, instituutio, josta monet mm Juhani Kivelä on jo vuosia varoitellut. Suomesta hävitettiin  1990-luvun alussa lääninhallitukset vanhoina jäänteinä hallinnon muuttumattomuudesta. Se onnistui täysin, sillä vain kauniit ja historialliset rakennukset jäivät.

Jos nyt meillä olisivat toimivaltaiset ja hyvin resurssoidut lääninhallitukset hoitamassa koronaa kukin alueillaan, homma olisi ”sotilaallisen komennon kaltaisessa” hallinnassa. Nyt meillä tällaisen komennon sijasta istu eripuolella hallintoa kymmeniä lausuntojen antajia, miten koronassa tulisi menetellä.

Lääninhallitukset edellyttävät myös, että meillä olisi säilytetty  toimivaltainen keskusvirastojärjestelmä. Kuriositeettina mainittakoon kysymys, miten on mahdollista, että (jos) yksittäiset ministerit häärivät ympäri kenttää antamassa ohjeita.