Tulli on laaja ja tehtävänsä luonteen takia moneen lokeroon jakautunut organisaatio. Se pystyy toimimaan käytännön tasolla kauan hyvin ilman jatkuvasti reagoivaa pääjohtaja, koska sillä on dokumentoidut ja jatkuvasti päivitettävät toiminta- ja menettelytapaohjeet. Mutta vähitellen Tulli menettää kehittämissuuntansa ja sen henkilöstö turhautuu. Tätä osoittaa myös selvitys (http://www.hs.fi/paivanlehti/27052016/a1464239609357).
Hartikaisen tapaus näyttää kuuluvan siihen sarjaan, jossa henkilö astuessaan pääjohtajan virkaan joutuu liian kauaksi vaadittavasta sisältö-, menettelytapa- ja johtamisosaamisesta, vaikka saisi kuinka hyvät pisteet johtamistesteissä. Tästä kyllä useimmat selviävät kokemuksen karttuessa, mutta Hartikainen ei, koska ei näytä oppivan ja eikä ota opikseen saamistaan varotuksista ja huomautuksista.
Valtionvarainministeriö antoi Hartikaiselle vakavan huomautuksen ja toimintaohjeen vuoden 2015 helmikuussa ( http://demokraatti.fi/tulli-kohu-hartikaiselle-vakava-huomautus-ja-toimintaohje/). Syynä oli epäasiallinen käytös julkisuudessa alaisia kohtaan ja epäily pyrkimyksestä vaimon suosimisesta rekrytoinnissa. Asioista oli kanneltu oikeuskanslerin virastolle
(http://www.hs.fi/talous/a1475377861188). Sitä ennen poliisi tutki Hartikaisen menettelytapoja (http://www.hs.fi/paivanlehti/09022016/a1454910790544).
Nyt tapaus on jälleen julkisuudessa alaisen kiusaamisselkkauksen takia (http://www.hs.fi/talous/a1475377861188).
Julkisoikeuden professorit moittivat rajusti valtiovarainministeriötä päämiesasemansa laiminlyönnistä tullia kohtaan. Tähän voidaan yhtyä.
Alivaltiosihteeri Hetemäen lausunnot ovat alistuneita ja ponnettomia. Tällaisella otteella asioita ei saada kuntoon.
Syy miksi korjausta ei tule, näyttää selvältä. Kukaan ei valtiovarainministeriössä viitsi puuttua ongelmaan, koska se vaatii paneutumista, on ikävä, saattaa puuttujan hankalan ihmisen maineeseen ja häiritsee ministeriön työtä.
Kommentit
Lähetä kommentti