Helsingin Sanomissa on vuosi kymmenet ollut ihailua, suuttumista, kannanottoja, keskusteluja ja joskus jopa raivoaa herättävä pilapiirros. Niistä on keskusteltu työpaikoilla, kouluissa opettajan huoneissa, pubi-illoissa, kodin pöydissä ja ties missä. 60 vuoden ajan lehden tilaajana ja aktiivisena lukijana ei voi olla vertaamatta taiteilija Karin ja nykyisen taiteilija Rannan piirrostaide-esityksiä mainitussa lehdessä.
Karilla oli kyky nähdä piirroksessaan
kuvaama tilanne suurina linjoina ja yleistyksinä kuitenkin niin, että
muutamilla taiteellisilla tussin vedoilla piirroksesta syntyi jonkin yhteiskunnallisti
merkittävän ilmiön tai ongelman auki reväisty naseva pelkistys. Silti kuvan katsojaan
luoma tunne ja kuvan tulkinta oli karuudessaan ja iskevyydessään joskus
järkyttävän ilmaisuvoimainen.
Ranta on taitava taiteilija ja oman koulukuntansa etevä pilapiirtäjä. Ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että hän ei ole vielä kypsynyt tällä taiteen saralla käyttämän parhaalla mahdollisella tavalla kykyjään. Usein saa vaikutelman, että hän liian suoraan osoittaa piirroksellaan, mistä on kyse, ja tästä taas seuraa, että piirros on usein liian selittävä aivan, kuin katsoja ei muuten ymmärtäisi sen sanomaa. Mutta hän on nuori mies, ja aika opettaa, miten piirros saadaan ilmentämään muutamilla pelkistetyillä vedoilla kuvattavan ilmiön tajuntaan iskevät rajat ja ilmiö riisuttuna niin, että tämä tekee piirroksesta yhdellä vilkauksella puoleensa vetävän ja silmälle ja aivoille nautinnollisen iskukuvan.
Lopuksi voidaan kysyä, miten pilapiirroksilla voi rikastua. Se on turhaa, koska kukaan ei pajasta koskaan lopullista rikastumisreseptiään.
Kommentit
Lähetä kommentti