Lapsiasiainvaltuutettu lähtee jo aamusta partioimaan Sörkän katuja. Innostuksen hän on saanut tähän Töölön ratikkapysäkin tapahtumista 23.11. jolloin hän kevyellä kädellä kyykytti kantasuomalaista äitiä tämän yrittäessä vetää kiinni lapsen haalarin vetoketjun. Valtuutettu ottaa mukaansa pesäpallomailan kaltaisen kangasmailan, jolla hän harkittuaan aina tapauskohtaisesti asiaa, tulisi löylyttämään kaikkia kohtaamiaan äitejä, elleivät he kumara häntä tai poistu ennen tapaamista vasemmalle kohti siellä olevaa poliittista liittoa. Ohi kulkevia 80 kymppisillä rollaattori herroilta ja satunnaisilta kulkukauppiailta hän vaatii kulkulupaa tehdäkseen tilaa lastenvaunuja työntäville isoäideille. Samalla hän käy Eino Leinon patsaalla tarkistamassa, onko runoilijan kädessä vielä tallessa kolikko, jonka taiteilija siihen aikoinaan piilotti. Jos ei ole, hän kääntyy hovioikeuden puoleen vaatien Korkeimman Oikeiden päätöstä patsaan korvaamista omalla valtuutettu patsaalla, ei hän arvonsa nostamiseksi, vaan yleisen maailmantilan parantamiseksi. Wärtsilän tehdas Etelä Satamassa takoo jo vimmatusti patsasta hänelle. Jos se ei kuvaa hänen humaanista luonnettaan ja hänen rahan ahneuttaan, mistä on julkisuudessa on vähätelty ja annettu liian vaatimaton kuva, hän pyyttä kaupungilta häädön naapurissa asuvalle häntä vainoavalle TEM:n ylitarkastajalle. Toinen vaihtoehto on, hän pyyttä siirtoa Pelastusarmeijan ylimmäksi johtajaksi, jonka toimenkuvan hän tulee selvittään.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti