Kesällä 1941 panssarikenraali marsalkka Modelin jähmeillä kasvoilla ailahti karu hymähdys, aivan kuin mies olisi harkinnut avioliitonsa päättämistä kreivittären kanssa, välillä miehen olemus kuitenkin suoristui teräväksi kuin sirppi hänen katsellessa ankaraa tankkien ryhmityskarttaa. Hänen kollegansa Mansteinin auto oli tuonut kenraalin armeijakunnan päämajaan. Auton takana panssaririvistön takana rehevä aroheinä tuoksui auterettaan tulevan taistelun yllä. Modelin takaraivossa nyki Wannseen kalsea kokous, jossa jo aamu seitsemällä ennen aamupalaa päätetiin lopullisen ratkaisun lopullisesta toteuttamisesta. Osa kenraaleista oli poistunut yksikköihinsä osallistumatta tukevaan aamupalaan, jonka aikana vilkas ja kohoileva puheensorina oli leijunnut salissa kuin sinettinä päätöksen oikeudellisuudesta.
Kaikki tämä oli seurausta Hitlerin kesällä
1941 käynnistämästä pirullisesta hyökkäyksestä Neuvostoliittoon, mikä piti
tulla peittämään alleen hirmuteot ja mikä mahdollisti lopullisen ratkaisun lopullisen
toimeenpanon hyökkäyksen etenemisen mukana. Nyt tankit syöksyivät helvetellisinä
laumoina pitkin kesäistä aroa sen tuoksun peittyessä dieselmoottoreiden karvaaseen
uhkaan. Iltaisin panssarimiehet istuivat nuotioillaan ilman katumusta nojailleen
heinäpaaleihin ja naukkaillen kenttäpulloistaan pinkkiä viiniä. Kaikki oli
ollut täydellistä, ellei taivaalta tippuvat propaganda lehdet olisi pölyyttäneet
Stalinin raivoa tulevasta kostosta.
Kaksi vuotta myöhemmin koitti marsalkkojen Mansteinin, Klugen, Modelin ja kenraali Zukovin nokkapokka 70 000 panssarivaunun panoksin Kuskin mutkassa. Taistelu oli yhtä kuukauden kestävää sekamelskaa, jossa voittajaa ei ollut, mutta jossa Neuvostoliito Zukovin johdolla pääsi liikkumaan lännen suuntaan. Mansteinin porukka oli kuitenkin etevä käymään viivytyssotaa, mitä sanaa Hitler ei koskaan käyttänyt. Viivytyssota kesti vuoden 1945 taukokuuhan saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti