Ylen aamu TV:ssä iskivät yhteen osinkotalouden edustaja Marttinen, säätiötalouden lobbari Andersson ja työlinjan Tuppurainen. Kolmikon oikea laita kiihtyy osinko innoissaan Marttisen aloittaessa kuuluisimman suomalaisen viisun valtion velan tappavasta vaikutuksesta rikkaiden veroihin ja tulevan nuorisonsa onneen. -Tulevat nuoret tällä velkalinjalla joutuvat tyytymään käytettyihin Max Chevroleteihin Seinäjoen kaupungin ympäriajoissa ja kaiken lisäksi pakoputket rikkoutuvat liian matalista rotvalleista, vaikka olen tehnyt asiasta aloitteen kaupungin hallitukselle. Andersson ei ollut kuulevinaan Marttisen marinaa katukivetyksestä, vaan veti povestaan paperin, josta saarnasi, miksi Pietarsaaren seutu ei saa kolmatta sairaalaa alueelleen, vaan joutuu tyytymään Ala-Vetelin metsäkylän alkoholisi kodin sivurakennukseen. Marttinen otti hyvin pahansuovan ilmeen kasvoilleen, mitä korosti hänen sormiensa rummutus pöydällä seisovaan Kekkosen kuvaan. Marttiselle eduksi on laskettava, että hän tyytyi vain Kekkosen kuvaan. Tuppuraisen tajutessa Anderssonin alkavan suomia Marttisen puolueen köyhiin kohdistuvaa kuriohjelmaa Andersson havahtui vaalivoitto unestaan ja alkoi luetella, kuinka köyhiä ihmisiä hänen vaalipiirissään asuu. -Jotkut joutuvat käyttämään kahteen kertaan vessapaperinsa. Tämän kuultuaan Tuppurainen lupasi puolueensa tuen lisämäärärahan myöntämiseksi Andersonin vaalipiirille WC-paperien hankintaan.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti