Hän oli jo kansakouluoppilaana kiinnostunut veljeltään salassa takaperoisesta ohran viljelystä appiukkonsa omistamilla vesijättömailla. Hän pystyi jo rippikouluikäisenä näkemään, minkä tulonlähteen ja mahdollisuuden teräväsärmäisen louhikon suojelema soramonttu tulisi takamaan koko suvulle. Loistavilla puhetaidoillaan hän vähitellen laajensi bisnesverkkoaan niin, että se lopulta kattoi mökkiperäläisten lisäksi oman ja naapurikuntien silmäätekevät ja näiden siunaamat liiketoimien aloittamiset ja laajentamiset missä, milloin ja kenen kanssa tahansa. Hänen tinkimätön asenteensa työtekoon oli ihailtavaa ja joskus kauhistuttavaa. Jälkimmäistä tapahtui silloin, kun hän junaili asemakaavan palvelemaan omaa jo kolme kertaa konkurssin tehnyttä rakennusfirmaansa. Tämän onnistumiseksi hän sai kaikki kyseenalaiset junailunsa kunnanhallituksessa anteeksi uhkaamalla ilmiantaa viisi suurinta maa- ja metsätalousviljelijää satojen miljoonien eurojen katteettomien EU-tukien ja ennen kaikkea kansallisten tukien rosvoamisesta.
Ihmisenä oli
mitä parhain seuramies, jonka kesäiset mökki-illanvietot olivat legendaarisia,
vaikka niissä kävi vuoron perään kuokkimassa rovasti ja vallesmanni. Hänen Rämeperän
huvilansa tullee muodostumaan kansalliseksi perintökohteeksi, jollei joku jo
mediassa esillä oleva katkeroitunut aatetoveri sitä ennen tee siellä tihutöitä.
Tähän on vaikeaa uskoa, sillä keskusteluissa ja kaikenlaisissa yhteenotoissa hän
antoi tilaa ja puheenvuoron jokaiselle puhumisen tarpeessa olevalle tai puhumiseen
kykenevälle.
Kommentit
Lähetä kommentti