Elisessä
A-sudiossa keskusteltiin Suomen vankeinhoidosta. Vähän oudoksutti ylijohtajan toteamus,
ettei hän usko vankilan pelotevaikutukseen. Ehkä tämä oli häneltä pitkän nousujohteisen
uran vankeinhoidossa tehneen virkamiehen lievä kyynisyyden merkki.
Totta on, että vankiaines on muuttunut rajusti 90-luvun tilanteesta kansainvälisyyden ja huumeiden sekä rikollisliigojen runsastumisen takia. Pitkään vankeinhoidosta erossa olleen näkökulmasta pelotevaikutus ja vankien valmennus vapauteen ovat relevantteja keinoja vapauteen siirtymisessä. Kuntouttamistoiminta on vankilavirkamiesten päivittäisen työn mielekkyyden kannalta parempi vaihtoehto kuin selleissä istumisen vahtimista, vaikka siihen liittyy huume- ja muut häiriötekijät eikä sen vaikuttavuudesta ole varmaa tutkimustietoa.
On huomattava, että pitkät rangaistukset eivät vähennä uusintarikollisuutta. Päinvastoin henkilön joutuessa vankilaan hän 60-70 prosentin todennäköisyydellä joutuu sinne toisen kerran. Tästä eteenpäin todennäköisyys vain kasvaa
Oli hämmästyttävää kuulla, että vankilavirkamiehiin kohdistunut väkivalta on kasvanut näin suureksi, 11 tapausta vuodessa. Jos tämä määrä olisi ollut 1990-luvulla, johto ja media olisivat reagoineet siihen voimakkaasti. Selitys nykyiseen huomiotta jäämiseen saattaa olla väkivallan vuosittainen tasainen, mutta varma nousu.
Kaiken kaikkiaan on melko turhaa pohtia vankeinhoidon mielekästä merkitystä käytännön tasolla, koska se sisältyy joka tapauksessa ehdottomana osana oikeusvaltion elementteihin vaatimatta sen kummempaa perustelua.
Totta on, että vankiaines on muuttunut rajusti 90-luvun tilanteesta kansainvälisyyden ja huumeiden sekä rikollisliigojen runsastumisen takia. Pitkään vankeinhoidosta erossa olleen näkökulmasta pelotevaikutus ja vankien valmennus vapauteen ovat relevantteja keinoja vapauteen siirtymisessä. Kuntouttamistoiminta on vankilavirkamiesten päivittäisen työn mielekkyyden kannalta parempi vaihtoehto kuin selleissä istumisen vahtimista, vaikka siihen liittyy huume- ja muut häiriötekijät eikä sen vaikuttavuudesta ole varmaa tutkimustietoa.
On huomattava, että pitkät rangaistukset eivät vähennä uusintarikollisuutta. Päinvastoin henkilön joutuessa vankilaan hän 60-70 prosentin todennäköisyydellä joutuu sinne toisen kerran. Tästä eteenpäin todennäköisyys vain kasvaa
Oli hämmästyttävää kuulla, että vankilavirkamiehiin kohdistunut väkivalta on kasvanut näin suureksi, 11 tapausta vuodessa. Jos tämä määrä olisi ollut 1990-luvulla, johto ja media olisivat reagoineet siihen voimakkaasti. Selitys nykyiseen huomiotta jäämiseen saattaa olla väkivallan vuosittainen tasainen, mutta varma nousu.
Kaiken kaikkiaan on melko turhaa pohtia vankeinhoidon mielekästä merkitystä käytännön tasolla, koska se sisältyy joka tapauksessa ehdottomana osana oikeusvaltion elementteihin vaatimatta sen kummempaa perustelua.
Kommentit
Lähetä kommentti