2313. Postin palkat ja tulospalkat

     Tulospalkat ovat muodostuneet julkishallinnon yksiköiden räjähdysherkäksi polttoaineeksi. Parhaassa tapauksessa sen avulla voidaan estää viraston uppoamista vararikkoon ja kurjimmassa saattaa johto ulkoisen ihmettelyn ja sisäisen kähinän ampiaispesäksi. Avain tekijä on oikeat mittarit ja oikeat mitattavat tavoitteet. Tilannetta on pahentanut eräiden konsulttien voimakas luennointi tyyliin, ettei ison päällikön kannata tulla edes työpaikalle normipalkalla, vaan pitää olla lisäksi puolet tulospalkkaa.
     Tulospalkka on nähtävänä ennen kaikkea johdon keinona toteuttaa tulostavoitteitta eikä palkan korotusautomaattina. Jos johtajalle maksetaan tulospalkkaa, sillä pitää olla suora yhteys yksikön ulkoiseen tuloksellisuuteen asiakkaille eikä keskeistä saa olla sijaismittarit kuten yhteydenpito sidosryhmiin tai omistajiin.  Organisaation sisäisessä palveluyksikössä tulospalkkio voi olla sidoksissa sisäisiin suoritteisiin kuten hallinnon palveluyksiköissä, jonka tuotteina ovat palvelut lopputuotteita valmistavat yksiköt.
     Tulospalkan väkisin soveltaminen on johtanut siihen, että kehitellään epämääräisiä  ei-mitattavia tulostavoitteita. Niitä kuitenkin mitataan aivan, kuin ne olisivat relevantteja niiden kuitenkin ollessa todellisuudessa ulkoisen tuloksellisuuden kannalta kelvottomia.
     Valtiolla on viitisen kymmentä osakeyhtiötä kokojen vaihdellessa Stukista Forumiin. Niinpä on mahdotonta määrittää valtion osakeyhtiöiden johtajien yleistä palkkaraamia. Tästä syytä korostuu omistajaohjauksen tarve ”neuvostolle”, joka koordinoi alan palkkoja.  Mielenkiintoista tässä on myös, miksi pääjohtajan palkkaa pitää ylipäätään nosta viraston muuttuessa osakeyhtiöksi esimerkkinä vaikka HAUS.