On selvää, ettei reilun kuukauden
rupeaman perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä kuin niistä seikoista, jota indikoivat
jo lyhyeltä ajanjaksolta koko hallituskauden toimintaa.
Media on ottanut esille niin sanottujen nuorten ministereiden innokkuuden nostaa ryminällä esille oman hallinnonalansa korjaustarpeita ja painottaa niiden kiireellisyyttä. Esimerkkeinä näistä ovat ISIS-lapset, aktiivimallin purkaminen, kielteinen suhtautumien uusiin sellutehtaisiin ja tietullit.
Julkisuudessa on esiintynyt lievää sekoilua mainituissa asioissa eri ministereiden välillä, muttei tätä voida asettaa eräiden ministereiden nuoruuden vaan kokemattomuuden tiliin. Tähän puutteeseen jokainen joka on toiminut johtotehtävissä, suhtautuu armeliaasti ja ymmärtää, että kokemattomuuden puute poistuu nopealla tahdilla. Etenkin tämä poistuu ministeritasolla, sillä siinä tehtävässä ei ole juuri vapaata hetkeä työpäivänä. Illatkin pyrkivät täyttymään ministerikiireillä.
Se mikä vaara jo nyt Rinteen johtamisessa näkyy, on hallituksen johtamisvaikutuksen valuminen ministeriöihin. Tämä tarkoittaa uhkaa, että kukin ministeri johtaa omaa hallinnonalaansa liian itsenäisesti ilman, että hallitus johtaisi johtoryhmänä valtioneuvostoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kokonaisvaltainen johtaminen keskittyy vain hallituksen istunnossa esittelystä tehtävään päätöksentekoon vailla riittävää koordinaatiota muihin hallinnonaloihin.
Hallitus on palkannut median mukaa noin 50 erityisavustajaa ministereille. Tämä nimenomaan mahdollistaa kullekin ministerille itsenäisesti johtaa hallinnonalaansa, koska on omasta takaa korkean tason valmisteluhenkilökuntaa.
Hallituksella kyllä on oman strategiaelin, jossa on myös pari kuukautta sitten Sipilän nimittämä henkilö sitä johtamassa. Ei voi välttyä skenaariolta, että jossain vaiheessa törmäävät tämän Sipilän strategiaelimen ja Rinteen 50 asiantuntijajoukon ajatukset ja näkemykset, tai siteen ensimainittu pannaan naftaliiniin.
Media on ottanut esille niin sanottujen nuorten ministereiden innokkuuden nostaa ryminällä esille oman hallinnonalansa korjaustarpeita ja painottaa niiden kiireellisyyttä. Esimerkkeinä näistä ovat ISIS-lapset, aktiivimallin purkaminen, kielteinen suhtautumien uusiin sellutehtaisiin ja tietullit.
Julkisuudessa on esiintynyt lievää sekoilua mainituissa asioissa eri ministereiden välillä, muttei tätä voida asettaa eräiden ministereiden nuoruuden vaan kokemattomuuden tiliin. Tähän puutteeseen jokainen joka on toiminut johtotehtävissä, suhtautuu armeliaasti ja ymmärtää, että kokemattomuuden puute poistuu nopealla tahdilla. Etenkin tämä poistuu ministeritasolla, sillä siinä tehtävässä ei ole juuri vapaata hetkeä työpäivänä. Illatkin pyrkivät täyttymään ministerikiireillä.
Se mikä vaara jo nyt Rinteen johtamisessa näkyy, on hallituksen johtamisvaikutuksen valuminen ministeriöihin. Tämä tarkoittaa uhkaa, että kukin ministeri johtaa omaa hallinnonalaansa liian itsenäisesti ilman, että hallitus johtaisi johtoryhmänä valtioneuvostoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kokonaisvaltainen johtaminen keskittyy vain hallituksen istunnossa esittelystä tehtävään päätöksentekoon vailla riittävää koordinaatiota muihin hallinnonaloihin.
Hallitus on palkannut median mukaa noin 50 erityisavustajaa ministereille. Tämä nimenomaan mahdollistaa kullekin ministerille itsenäisesti johtaa hallinnonalaansa, koska on omasta takaa korkean tason valmisteluhenkilökuntaa.
Hallituksella kyllä on oman strategiaelin, jossa on myös pari kuukautta sitten Sipilän nimittämä henkilö sitä johtamassa. Ei voi välttyä skenaariolta, että jossain vaiheessa törmäävät tämän Sipilän strategiaelimen ja Rinteen 50 asiantuntijajoukon ajatukset ja näkemykset, tai siteen ensimainittu pannaan naftaliiniin.
Kommentit
Lähetä kommentti