2250. EU, mahdollisuus ja katastrofi

     Monet pitävät muutosta suuren onnettomuutena, ainakin riskinä. Näin ei pidä ajatella, sillä muutos sisältää aina mahdollisuuden. Henkilökohtaisella tasolla se voi merkitä omalta mukavuusalueelta pois joutumista, mikä pakottaa kehittämään itseään ja omaksumaan uutta. On syytä huomata, että muutos on elämisen ehto. Jos ihmiseltä lakkaa tulemasta ryppyjä kasvoihin, hän on kuollut.  Ilman muutosta elämä tyrehtyy.
     Muutoksen sisältämä mahdollisuus voidaan hyödyntää vain, jos se konkretisoidaan ongelmaksi, jolla on omistaja.
     Useimmiten nähdään muutoksesta vain heikko signaali. Se joka osaa lukea ympäristössään tai itsessään oikein heikkoja signaaleja on vahvoilla. Muutoksen tarve voidaan joskus nähdä etukäteen ja siihen reagoidaan.  Joskus siihen jätetään reagoimatta, jolloin saatetaan olla vaarallisilla vesillä. Vain harvoissa tapauksissa on hyvä olla reagoimatta lähiympäristössä tai jopa eräisiin globaaleihin muutoksiin, sillä tiedostaminenkin on muutos ajatusmaalimassa, millä voi olla tulevaisuudessa käyttöä.
     Mitä suurempaa kohdetta ja toimijajoukkoa muutos koskee, sen tärkeämpi on, että  sillä on toimintakykyinen omistaja, joka reagoi siihen ja tarvittaessa tekee  oikeat toimenpiteet.

EU on mitä suurimmassa määrin iso yhteisö käsittäen satojoen miljoonien toimijajoukon.  EU:lla on kaksi laajasti tiedostettua ja suurta muutostarvetta: pakolaiskriisi ja tasapainoherkkä finanssisektori. Ongelmat ovat siis näkyvissä, mutta ongelman omistaja liian passiivinen ja osin toimintakyvytön.