2224. Sipilän kasvaminen täysveriseksi poliitikoksi

     Yleissuomalaisiin politiikan pelisääntöihin aluksi naiivisti suhtautunut pääministeri on neljässä vuodessa omaksunut ne paremmin kuin lukkari lempivirtensä. Kuvaava esimerkki oli eilinen tv-ruudun kuva rennosti pöytään nojailevasta poliitikko pääministeristä hänen antaessa lausuntoaan medialle. Poissa olivat kankeus ja töksähtely. Totuuden vastainen puhe, joka politiikan kielestä käännettynä merkitsee valehtelua, sujuu yhtä rennosti kuin jänikseltä loikkiminen. Kesäparta lisäsi monitulkinnaisuuden tunnelmaa. Hallitusohjelmassahan ei kopattu yhteen valinnanvapautta ja maakunta, eihän. Se tulee edelleen yhtä luontevasti varmasti kuin leivosen liverrys ja öisen yön tulo. Kauden alussa julistettu avoimuuden periaate katosi yhtä nopeasti kuin lupaus hallituksen työskentelystä avokonttorissa. Avoimuus onkin kääntynyt suljetuksi peliksi jakaa rahaa omille sidosryhmille. Aluksi hän lupasi ilmoittaa kaikki sijoituksensa ja sidonnaisuutensa. Sijoituskuoret ovat kuitenkin edelleen ulkomailla piilossa tavallisen kansalaisen näkymättömissä.  Valtaa hän ei alkumetreillä aikonut keskittää itsellään, vaan työ ja päätöksenteon valmistelu tuli tehdä avoimissa pienryhmissä tai parlamentaarisissa työryhmissä, jopa avokonttoreissa.  Nyt maan suurimmassa sote-uudistuksessa kansalaiset saavat vain arvailla, miten ja mihin kansalaisten 20 miljardin euron rahat siirtyilevät soteyrityksiltä toiselle. Vastoin valtioneuvoston turvallisuusohjesääntöä hän lentelee omalla lentokoneella milloin mihinkin.
     Näin se politiikka ja valta muuttavat ihmistä. Valta turmelee, ehdoton valta ehdottomasti.  Nyt entinen ujolta vaikuttanut pääministeri on niin täynnä itseään, että tähän sopii hyvin Descartesin toteamus: kaikki ihmiset, joita on vaikeaa missään asiassa tyydyttää, eivät halua järkeä enemmän, kuin heillä sitä on.