2099. Positiivinen ajattelu

     Mikko Puttosen juttu positiivisesta ajattelusta sisälsi mielenkiintoisia näkökulmia (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005337781.html). Hän aivan oikein totesi, ettei mielessä ole mitään nappulaa, josta voisi säädellä ajatustensa positiivisuutensa tasoa.

     Aihe on myös monen työyhteisön kahvipöydän keskustelujen agendalla. Se oli jopa erään konsulttiyrityksen strategista linjaa määrittävänä jakolinjana 1990-luvulla: toisten mielestä positiivista ajattelua voidaan kehittää ja niinpä sitä myös konsultoitiin, toisten mielestä on parempi keskittyä rationaalisiin malleihin. Ei tämä jakolinja kovin vakavasti otettavaksi tarkoitettu ollut, mutta antaa kuitenkin viitteen, kuinka vakavasti positiivien ajattelun kehittämien siihen aikaan otettiin.

     Positiivien ajattelua pidetään sellaista jatkuvaa mielentilaa, jossa asiat ja olosuhteen nähdään jatkuvasti suotusina ja mahdollisuuksia tarjoavina. Tämä on tietenkin perusteltu elämän filosofia.

     Ihminen on kuitenkin persoonallisuutensa ja temperamenttinsa vanki. Näiden rajojen ulkopuolelle ihminen ei voi pakottaa mieltänsä elämään. Tilapäisesti jossain ongelmassa ihminen voi pakottaa itsensä ajattelemaan hyvää ja unohtamaan ikävän asian tai antautua muuten vain hyvien näkökulmien vietäviksi. Tässä ei kuitenkaan sovi unohtaa realismin välttämättömyyttä, jottei ajaudu unelmien vetäväksi.

     Parasta olisi, jos ihminen ei huolehtisi sellaista ongelmista(an), joihin hän ei voi vaikuttaa ja joihin voi vaikuttaa, suhtautuisi myötämielisellä realismilla ja toimisi sen mukaan.