2094. Johtamisessa on kyse viime kädessä elämän johtamisesta

     Arvostan suuresi Tero J. Kauppisen ajatuksia johtamisesta. Minulla oli ilo olla Hotelli Tornissa  Pro Economica tilaisuudessa, jossa julkistettiin paras johtamiskirja 1996. Sillä kertaa voiton vei Soinninmäen kirja.
     HS:n jutussa (http://www.hs.fi/ura/art-2000005310100.html) Kauppinen kertoi, miten hän 68-vuotiaana pystyy luomaan uutta ja lanseeraaman ajatuksiaan maailman laajuisessa kysynnässä. Tieto ja uuden tiedon hankinta ovat siinä avain tekijöinä.

     Hänen mottonsa, että johtamisessa on kyse elämän johtamisesta, on hätkähdyttävä tiivistys.

     Tämä lähestymistapa on monessa suhteessa hedelmällinen henkilölle, joka aikoo heittäytyä johtamisen kehittäjänä  ja konsultin uralle.

     Elämä on arkipäivää. Ensiksi sen voi elää laadukkaasti sen kummemmin ajattelematta sen nyansseja ja sisältöä. Se rullaa kuin itsestään, kun palikat on kohdallaan ja tervettä järkeä on päässä. Toiseksi siinä voi kohdata vaikeuksia, mutta ihminen selviää niistä omin ponnistuksin. Kolmanneksi vaikeuksiin voi hakea ulkopuolista apua. Neljänneksi joku voi analysoida elämää päivästä päivään sen kuitenkin muuttuessa yhä kummallisemmaksi.

     Tämä pätee hyvin johtamiseen. Ensiksi joillekin johtaminen on luonnollista sisältäen Kauppisen perään kuuluttamat uudistamisen vaatimukset. Toiseksi sekin on luonnollista ja kuuluu elämään, että sitä voi omatoimisesti korjata, kuten johtamistakin. Kolmanneksi sekin on luonnollista, että elämä kuten johtaminenkin ajautuu ongelmiin, jossa tarvitaan ulkopuolista apua. Silloin  sen parempi, mitä uusimmat lääkkeet on käytössä. Neljänneksi  jos johtaja ja hänen esikuntansa, eivät saa vakioitua johtamisen metodeja niin, ettei jatkuvasti etsitä parempaa ja kokeillaan uutta, ollaan hakoteillä ja muutoskierteessä.

     Näistä seikoista seuraa suuria vaatimuksia konsultille. Hänellä pitää olla elämän kokemusta. Tällä hän kykenee näkemään, mikä organisaation elämää vaivaa ja missä tilassa se on. Silloin voi selvitä, että kyse eri asiasta kuin  perinteisen johtamisen kehittämistä, Voi olla kyse myös suuremmasta asiasta kuin johtamisvälineistä tai pikku niksauksesta. Kun konsultti ymmärtää, että kyse on viime kädessä elämästä, ainakin organisaation elämästä, johtamisen määrittely tuntuu absurdilta.

     Jos konsultti ei pysty tunnistamaan koko organisaation elämisen kaarta ja nykytilannetta, vaarana on, että hän tarjoaa erilasia seminaareja ja kursseja sekä yksittäisiä johtamisvälinettä yksi kerallaan vuoden välein.