Presidentti Niinistö ei halunnut
esiintyä samassa tiedotustilaisuudessa, jossa pääministeri Sipilä kertoi, miten
PS:n jakaannuttua hallitus jatkaa työtään. Siihen oli syynsä.
Ensiksi jonkin verran oli kummallista Sipilän kertoessa u-käännöksessään saaneestaan faksista, jossa 19 PS:n entistä kansanedustajaa vakuutti seisovansa Uuden Vaihtoehdon takana. Sen verran valtiosääntöjä koettelevista asioista oli kuitenkin kyse, että luulisi Sipilän ottaneen mukaansa täysistunnon pöytäkirjan uuden eduskuntaryhmän perustamisesta eikä pelkää faksisivua.
Toiseksi kun 19 kansaedustajien ryhmä vailla kuntatason järjestäytymistä ja puoluekoneistoa, saa hallitukseen yhtä monta ministeriä kuin 37 edustajan Kokoomus, sille täytyy olla jokin syynsä. Nämä syyt eivät ole kaikilta osin tiedossa, läpinäkyvyys puuttuu. Tässähän rikotaan hallituksen muodostamisen demokraattista paikan jakotapaa ministereiden määrästä. Asian kummallisuutta lisää tuoreimman gallupin antama 0,7% kannatus Uudelle Vaihtoehdolle ja hallitukselle 37%. Toivotaan, ettei kansa vedä tästä väärää johtopäätöstä sen huomatessa prosentin kannatuksella voivan saada viisi kansanedustajaa ja eduskunnan puheenjohtajan kaupanpäälliseksi.
Kolmanneksi Uuden Vaihtoehdon tekee valtiosäännön kannalta hankalaksi se myös, että se on yhdistys eikä puolue.
Neljänneksi UV:n puheenjohtaja Simon Elo on moneen kertaa todennut, ettei heillä ole poliittista tulevaisuutta. Tämä tarkoittaa, ettei heiltä on vaikeaa odottaa myös poliittista vastuuta. Sehän on normaalin hallituspuolueen välttämätön edellytys. Tässä yhteydessä Elon esittämä uhrautumisargumentti soten ja koko maan puolesta on naiivi. Se saattaa sopia Soinille, min Niinistölle ja kumppaneille.
Viidenneksi Soini, Niinistö ja kumppanit ovat esiintyneet niukanlaisesti julkisuudessa UV:n puolesta puhujina ja yleensäkin julkisuudessa. Vanha totuushan on: älä näytä naamasi vähään aikaan mokaamisesi jälkeen.
Kuudenneksi Sipilä toistaa jatkuvasti samaa virhettä yrittäessään soveltaa yritysoppien johtamistapoja hallituksen työskentelyyn. Oikeuskansleri kysymys on pienimmästä päästä verrattuna hätäiseen, huolimattomaan ja aisantuntijoita kuulematta jääneeseen lainsäädännön valmisteluun. Kokeile-korjaa -periaate ei kerta kaikkiaan sovi lainsäädäntötyöhön. Tämä on näkynyt ennen kaikkea perusalain puhkomisyrityksinä.
Seitsemänneksi Sipilä teki suuren virheen jättäessään selvittämättä, miten UV olisi voitu korvata RKP:llä KD:llä. Silloin olisi ollut mahdollista palata takaisiin kauniiseen demokratiaan eikä sen irvikuvaan.
Kahdeksanneksi kaiken tämän seurauksena meillä on pälyilevä hallitus, joka ei uskalla katsoa suoraan kansalaisten parasta puhumattakaan kansalaisia silmiin.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005296595.html
Ensiksi jonkin verran oli kummallista Sipilän kertoessa u-käännöksessään saaneestaan faksista, jossa 19 PS:n entistä kansanedustajaa vakuutti seisovansa Uuden Vaihtoehdon takana. Sen verran valtiosääntöjä koettelevista asioista oli kuitenkin kyse, että luulisi Sipilän ottaneen mukaansa täysistunnon pöytäkirjan uuden eduskuntaryhmän perustamisesta eikä pelkää faksisivua.
Toiseksi kun 19 kansaedustajien ryhmä vailla kuntatason järjestäytymistä ja puoluekoneistoa, saa hallitukseen yhtä monta ministeriä kuin 37 edustajan Kokoomus, sille täytyy olla jokin syynsä. Nämä syyt eivät ole kaikilta osin tiedossa, läpinäkyvyys puuttuu. Tässähän rikotaan hallituksen muodostamisen demokraattista paikan jakotapaa ministereiden määrästä. Asian kummallisuutta lisää tuoreimman gallupin antama 0,7% kannatus Uudelle Vaihtoehdolle ja hallitukselle 37%. Toivotaan, ettei kansa vedä tästä väärää johtopäätöstä sen huomatessa prosentin kannatuksella voivan saada viisi kansanedustajaa ja eduskunnan puheenjohtajan kaupanpäälliseksi.
Kolmanneksi Uuden Vaihtoehdon tekee valtiosäännön kannalta hankalaksi se myös, että se on yhdistys eikä puolue.
Neljänneksi UV:n puheenjohtaja Simon Elo on moneen kertaa todennut, ettei heillä ole poliittista tulevaisuutta. Tämä tarkoittaa, ettei heiltä on vaikeaa odottaa myös poliittista vastuuta. Sehän on normaalin hallituspuolueen välttämätön edellytys. Tässä yhteydessä Elon esittämä uhrautumisargumentti soten ja koko maan puolesta on naiivi. Se saattaa sopia Soinille, min Niinistölle ja kumppaneille.
Viidenneksi Soini, Niinistö ja kumppanit ovat esiintyneet niukanlaisesti julkisuudessa UV:n puolesta puhujina ja yleensäkin julkisuudessa. Vanha totuushan on: älä näytä naamasi vähään aikaan mokaamisesi jälkeen.
Kuudenneksi Sipilä toistaa jatkuvasti samaa virhettä yrittäessään soveltaa yritysoppien johtamistapoja hallituksen työskentelyyn. Oikeuskansleri kysymys on pienimmästä päästä verrattuna hätäiseen, huolimattomaan ja aisantuntijoita kuulematta jääneeseen lainsäädännön valmisteluun. Kokeile-korjaa -periaate ei kerta kaikkiaan sovi lainsäädäntötyöhön. Tämä on näkynyt ennen kaikkea perusalain puhkomisyrityksinä.
Seitsemänneksi Sipilä teki suuren virheen jättäessään selvittämättä, miten UV olisi voitu korvata RKP:llä KD:llä. Silloin olisi ollut mahdollista palata takaisiin kauniiseen demokratiaan eikä sen irvikuvaan.
Kahdeksanneksi kaiken tämän seurauksena meillä on pälyilevä hallitus, joka ei uskalla katsoa suoraan kansalaisten parasta puhumattakaan kansalaisia silmiin.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005296595.html
Kommentit
Lähetä kommentti