Ihmisten mieliä on pitkään askarruttanut hyvin yksinkertainen kysymys. Miten käy, jos maailman bruttokansatuote kasvaa joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto on kasvanut silloin 50-kertaiseksi ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi.
Mikäli kulusta ei vähennetä, väistämätön katastrofi on edessä. Ihmiskunnan kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa on sama tekevää, tuleeko se 30 vaan 100 vuoden kuluttua. Uuden talouden kannattajat uskovat teknologian tarjoavan pelastusliivit kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuta kovin pitävältä mielipiteeltä.
Vaikka teknologian kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat näyttävät muodostavan tappavan yhdistelmän kansantalouksien kaatamiseksi, tuloerojen ja pakolaisvirtojen yhä suuremmaksi kasvattajaksi valtioiden ja maanosien välillä.
Tuhon estämiseksi tarvitaan globaaleja moraalisääntöjä., joiden kehittyminen näyttää kovin hitaalta.
Tällainen pohdinta ei ole tämän päivän keksintö, vaan 1950-luvulla muiden muassa monet biologian opettajat varoittivat kasihuoneilmiöstä. Useat luonnon muutokset, kuten etelänavan jäätiköiden juuri nyt tapahtuva dramaattinen sulaminen, ovat tuoneet uhat ihmisten silmien eteen nähtäviksi.
Bertrand Russel esitti muistelmissaan 1960-luvulla tieteelliseen näkemykseen perustavan ajatuksen ihmiskunnan tuhon päivistä tällä vuosisadalla.
Nykyinen ihmiskunta ja luonnonjärjestys joka tapauksessa katoavat tai muuttavat muotoan niin , ettemme pysty kuvittelemaan tulevaa. Se on oikeastaan samaa ja ennen kaikkeaan se on aivan sama, koska emme ole sitä näkemässä. Voi olla, että maapallo uudet lähtökohdat saatuaan kehittyy Darwinin oppien mukaan joksikin muuksi, mitä se nyt on. Vaikkapa maapallo2.
Kommentit
Lähetä kommentti