3276. Kirja kokkareilla turhanpäiväisyys on sanoinkuvaamatonta

Tosiasiallinen tilanne Lähi-Idässä on, että Yhdysvalat kahdella lentotukialuksellaan vartioi aluetta niin, ettei kissakaan voi pudota pöydältä maan huomaamatta sitä. Niinpä kähinät alueella Yhdysvaltain silmissä on suurta sotapeliä, jonka kulun se kulloinkin mieliseikseen järjestelee kotikatsomonsa asettaessa kuitenkin tietyt rajat eli Israelia ei saa häväistä eikä hävitä sotaa ja äärijärjestö Hizbollah pitäköön Libanonin pysytyssä ja muutoinkin se olkoon itse sotilaallisesti vain stabiili. Hamasin hyökkäys Israelilaisten kimppuun nuorisofestivaalien aikana oli raakalaisteko. Tästä seurannut israelilaisten Gazaniin kohdistuma hävitysvimma on yhtä brutaalia surmansa saaneita ollessa ainakin 6000 tuhatta. Tämän seurauksena ja ilman omaa maata olevien palestiinalaisten mieli on katkera ja osin anteeksiantamaton. Etelä-Israelin rajalle nyt linnoittautuneiden Hizbollahin joukoilla on 140 000 muutaman sadan kilometrin kantaman omaavia ohjuksia. Ja toisaalta Hizbollahin joukot ovat karaistuneita sodittuaan Syyriassa ja jopa Irakissa. Israelin pääministeri Netanjahun kasvoilla vähemmän hehkuu raskaiden taistelujen rauhan pyrkimyksen toive, vaan vihollisen lyöminen viimeiseen kiveen asti. Ja tämähän onnistuu Yhdysvaltain kahden lentotulialuksen jatkuvan valmuistilassa olon ansiosta.

Jordania on jo kylmästi ilmoittanut, ettei se huoli palestiinalaispakolaisia. Egypti vanhana Welhona kieltäytyy ehdottomasti suurena sivustakatojana, koska maan talous on retuperällä ja kansa hermostunutta. Syyria ja Iran ovat jo nyt kaulaansa asti sotkeutuneet itsensä ja naapureiden aiheuttamiin pakolaisvirtoihin. Mutta alueellahan on valtavan kokoinen Saudi Arabia, jossa on kokemuksia siirtotyöläisistä. Niin on, mutta maa on kangistunut toisten auttamisen siasta omiin kultakääröihinsä.

Palestiinalaiselle on kolme kerta luvattu oma maa. Roomalaiset ensimmäinen kerran ensimmäisen vuosituhannen alussa. Toisen kerran Ranskan Henrik IV suorittamansa ristiretkeen aikaan 1200-luvulla. Kolmannen kerran Oslon kokouksessa 1948.

Eikö nyt pitäisi osapuolten ottaa historian kirjat esille ja niiden osoittamien kulkujen aikaiset alueen yhteiskunnalliset ja arvoperäiset- ja asennemuutokset ja tulla tulokseen, että palestiinalaiset ovat ansainneet oman maansa? Tämä sitä suuremmalla syyllä, koska monet aseelliset ryhmät ovat aivan viime päivinä ottaneet vieraan maan alueen itselleen ja liitäneet sen oman valtakuntaansa. Esimerkki löytyy läheltä.