Kirkkovaltuusto
valitaan joka neljäs vuosi johtamaan ylimpänä elimenä seurakuntaa. Maaseudulla yleensä
valtuuston jäsenet ovat maallikkoja, jotka edustavat yhteiskunnan eri
ryhmittymiä, ei puolueita.
Yksittäistapaus
ei riitä osoittamaan jonkin asian tilaa kattavasti tai miten jonkin prosessin
tulisi olla. Sallittakoon tässä kuitenkin kertoa tosi kertomus, miten eräs
tapahtumaketju eteni.
Kymmenvuotiaalla
Jukalla oli koulukaveri Kari, joka koko lukukauden oli ollut masentuneen näköinen,
hiljainen ja omiin oloihinsa vaipunut. Kari pyysi kerran Jukka tulemaan kotimökkinsä
pihalle pelaamaan tirppaa. Se on peli, jossa käsivarrenmittaisella kepillä
lyödään sormenpituista tikkua.
Karin holhoajana
toimi noin viisikymppinen invalidi mies, ei sotainvalidi. Mies tuli myös mukaan
peliin ja pyysi Jukka tulemaan huomennakin pelaamaan. Jukan tultua peli ulkona eteni
hyvin Jukan ja invalidin välillä. Tämä pyysi pelin jälkeen Jukka tulemaan mökkiin
sisäänsä juomaan mehua.
Jukan aavistaessa
tekeillä olevan jotain sopimatonta, hän jäi varuilleen oven pieleen seisomaan. Invalidin
maanittelun jälkeen Jukan pysyessä oven pielessä invalidi hyökkäsi Jukka kohti,
joka vikkellä kinttuisena pääsi juuri ja juuri karkuun taka-ajajan käden hipoessa
Jukan paidan lievettä.
Jukan
kertoessa tapahtumasta kirkkovaltuuston jäsen isoisälleen, asia tuli
sosiaalitoimen tietoon. Kari sai toisen kodin ja myöhemmin invalidi teki
itsemurhan.
Tapaus antaa
viitteitä siitä, että kirkkovaltuustolla voi verkostonsa kautta olla paljon laajempi
vaikuttavuuskenttä, kuin mitä sen virallinen toimivalta on.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti