2038. Hallituksen reformipolitiikka ja perustuslaki

      Nyt käydyssä keskustelussa kyse ei ole lainvalmistelun tasosta eikä perustuslaista, vaan sitä miksi perustuslailliset näkökulmat ovat juuri ny nousseet puheenaiheiksi hallituksen reformipolitiikassa.

Keskustelu on seurausta Sipilän hallitukseen tuomasta työskentelytavasta. Sitä leimaavat kiireellisyys, jolloin hallitukselta jää vähemmälle huomiolle lainsäädännön rajoitukset ja rajoitusten muuttamisen vaatimat täsmälliset prosessit.

     Kyse on myös osin tietämättömyydeltä. Maalaisjärjenkin olisi pitänyt havaita sakkojen korottamisen budjetin tilkkeiksi olevan kestämätön peruste. Sipilä ei ole myöskään sisäistänyt, että ”kokeile ja muuta periaate” ei sovi yhteiskunnallisten uudistusten läpivientiin. Se johtaa perustuslakitörmäyksiin ja hallitustyön uskottavuuden heikkenemiseen. Tämä puolestaan saattaa johtaa pikaistuksiin ja ärsyyntyminen ja lopuksi uudistusten runttaaminen tavalla tai toisella läpi (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005013218.html).

     Oikeuskansleri-instituutiota leimaa aina virassa oleva oikeuskansleri. Arvo Aallon aikana hallituksen ei olisi sallittu kokeilla kepillä jäätä Sipilän tavoin puhumattakaan Kai Kortteesta, joka lausuntotaiteiden mestarin otteella piti jöötä hallituksessa.

     Monet oikeuskanslerit ovat hoitaneet ennen virkaan astumistaan laaja-alaisesti eri paikoissa ja tasoilla hallintotehtäviä. He tunsivat ylimmät virkamiehet kuin omat taskunsa. Tällaisten oikeuskanslereiden höykytyksessä moisia peruslakikommervenkkejä ei olisi tapahtunut (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005012318.html).

     Piittaamattomuus peruslaista näkyy myös nimityksissä. Min Tiilikaisen kaverin nimittäminen metsähallituksen pääjohtajaksi ohi Esa Härmälän (nyt Fennovoiman hallituksen pj) oli paha isku perusoikeuksille ja perustuslaille.