Kansliapäälliköiden kokousinstituutio oli hämmästyttävän elinvoimainen. Siellä asioiden epämuodollinen ja luottamuksellinen käsittely antoi tarvittavan liikkumatilan niin, että sellaisissakin asioissa, joissa hallinnonalojen intressit törmäävät, oli mahdollista keskustella.
Kokous ei toiminut varjohallituksena eikä tehtaillut kannanottoja, vaan mielipiteitä oli mahdollista tuuletta ilman, että pitäisi päätyä johonkin yhteiseen näkemykseen. Pääministerin toimikaudekseen nimittämän valtiosihteerin toimiminen puheenjohtajana oli sähäköittänyt kokouksia.
Virkamiesten raportoidessa onnistumisista kieli ja kiinnostuksen kohde olivat erilaisia kuin poliitikkojen. Luontevasti toimivaa kommunikaatiota oli vaikeaa rakentaa. Mitä pitäisi raportoida?
Hallitusohjelman koko kirjo detaljeineen vai saavutukset? Edellinen syntyi virkamiehiltä kevyesti, mutta tuotti poliittista tasoa uuvuttavan lopputuloksen. Jälkimmäinen tuotti helposti yleisluontoisen, ketään kiinnostamattoman tekstin.
Kommentit
Lähetä kommentti