Sivut

lauantai 31. elokuuta 2013

311. BIG SOCIETY Britanniasta tulee Suomeen kestävyysvajetta täyttämään

Britannian pääministeri Cameron hehkuttaa BIG SOCIETY:a. Se huolehtii kansalaisista yhteisvastuulla, kunkin itsensä huolehtimisella ja kunkin oman turverkkojensa luomisella. BG on siis yhä pahemmin ontuvan virallisen järjestelänän jatke Britaniassa. GS poreilee jo Suomessa Kataisen käyttäessä vajeen tiedotustilaisuudessa sanaa yhteiskunta, mutta Urpilaisen tyytyessä vielä sanaan valtio. BIG SOCIETY Britaniasta tulee Suomeen kestävyysvajetta täyttämään. Tästä esimerkki Vantaalla, jossa hädin tuskin pääseee puhelimella keskustelemaan oman solun sairaanhoitajan kanssa, jos ei ole lista valmiina, josta puhuu. Pitää puhua nopasti, täsmalliseti ja rajatusti. Lääkäri soittaa labratulokset, kun ensin potilas soitaa sairaanhoitajalle, joka käske lääkäriä soittaaam potilaalle kotiin. Lääkäri puhuu nopeasti, täsmallisesti ja rajatusti. Näin ollaan vaudilla ajamassa kansalaisia BIG SOSCIETY:yn. PS. Miten vanhukset ja sairaat voivat puhua täsmällisesti, rajatusti ja nopeasti sairaukisistaan? 31.8.2013

310 .Työkalupakki soteen ja kuntareformiin

Näillä keinoilla sote- ja kuntauudistus voidaan toteutetaa: 1.nopeat keinot *ulkoistaminen *työtahti *työjärjestelyt *työvoiman määrä 2.hitaat keinot *rekrytointi *koulutus (osaaminen) *organisaatiomuutokset *uusi teknologia Lähde: Professori Jorma Rantanen 31.8.2013

perjantai 30. elokuuta 2013

309. Kuusi keinoa tonttipulan helpottamiseen

1. Hallintotuomioistuimiin kolme linjaa: a) perusteettomien valitusten palautus välittömästi, tuomari ratkaisee apunaan virkamies b) muotovirheeseen perustuvat valitukset nopeaan erilliskäsittelyyn c) substanssiin perustuvat valitukset nykyistä tehokkaampaan käsittelyyn. 2. Valitusten rajoittaminen ylempiin tuomioistuimiin 3. Ympäristöministeriön toimien ja lausunnon antamisen tehostaminen kaavasioissa 4. Yleiskaavan ja asemakaavan suhteen tarkistaminen tavoitteena turhien valitusten vähentäminen 5. Edellisen kohdan perusteella rakentamiseen oikeuttavien kaavojen laatiminen nykyistä yleispiirteisimmiksi, ja nykyistä suuremman päätösvallan jättäminen kunnan rakennustarkastukselle (kunnanhallitus valvoo) 6. Pakkolunastuksien käytön lisääminen ns. selvissä konkreettisissa yksittäistapauksissa. Lainsäädäntö on valmis, ja rahoitus ei sanottava ongelma, koska kunta joutuisi maksaan vain osto- ja myyntihinnan erotuksen. Kaikkia tontin lisäyskeinoja on käytettävä saman aikaisesti, mikä edellyttää hallituksen asettamaa hanketta asioiden ripeäksi eteenpäin viemiseksi. Eli edelleen pitää paikkansa vanha kreikkalainen kansansanonta: kettu on viisaampi kuin siili, koska se osaa monta pientä temppua, mutta siili vain yhden. Ylikuumenemisvaraa ei ole, kun kunnat edelleen voisivat säädellä oman tilanteensa mukaan, missä tahdissa rakennuskelpoisia tontteja vapautuu. Jos kunta on liian pieni alue tähän, seutukunnalle tulee luoda edellytykset tonttimaan tarjonnan säätelyyn. 30.8.2013

308. Kestävyysvaje ja lobbarit

Hallituksen päättettyä natisten kestävyysvajeen kiinni kuromisesta vajeeseen jäi vielä runsaasti yksityiskohtaa jatkoselvitettäväksi. Etenkin sote-ja kuntauudistuksella aiotut sääsöt ovat kovin riskialttiita. Säästöt voivat jäädä saamatta ja niiden puuttuminen korvataan kuntaveron nostamisella ja asiakasmaksuilla. Jatkovalmistelu avaaa oven myös lobbareiden taustatyölle konkreetisten yksityskohtien saamiseksi työn tilaajan haluamaan suuntaan. Tälläinen lobbaaminen on hyväksyttävää, mutta pitää muista, että se taho, jolla on eniten valtaa omaa myös eniten lobbausrahaa. Tässä kokoomus on vahvoilla ja demarit heikoilla. Se näkyi jo siinä, että demarirymä joutui pohtimaan reformilistaa tuntikausia On kiinnostavaa nähdä, miten Urpilaisen ja Kataisen käyttävät Miltton viestintätoimistoa, johon kummankin pääavustajat ovat siirtyneet. Runsaiden lobbusresurssien varjopuolena on, että lobbaamisesta tulee julkisuudelta piilossa olevaa, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista vaikuttajaviestintää. Se sijoittuu markkinoinnin ja viestinnän välimaastoon. Vaarana on, että lobbareiden liiallinen kuuleminen johtaa demokraattisen päätökesentekoprosessin syrjäyttämiseen. Suomeen voikin tulla sellainen terveydenhoito- ja vanhuspalvelujärjestelmä, jossa ulkomainen tuntematon omistaja sanoo, miten palavelut tuotetaan Kansalaisten kannattaa myös seurata tarkkaan veroravaroilla rahoitettujen medialaitosten toimintaa, koska niiillä on varaa ja ammattitaito pitkäjänteiseen mielipidemuokkaukseen. 30.8.2013

307.Demarit valitsi pinemmän riskin tien kestävyysvajeen umpeen kuromisessa

Kestävyysvaje on siis täytetty. Demarit pohti neljä tuntia puoluepuheenjohtajien tarjousta. Heidän mielessään varmaan kävi hallituksesta lähteminen, mutta sen seuraukset olivat liian arvaamattomia nykytilnteessa, koska sen lopputulos voi olla mikä tahansa. Mm. kotihoitotuen muutos ja opintojen lyhentäminen ovat pikkutekijöitä kestävyysvajeen täyttämisessä, mutta ovat herkkiä kohteita äänestäjille. Ne ovat tasaveron kaltaisia tasatuloja, jotka kirpaisevat eniten vähätuloisia, myös demariäänestäjiä. Ne ovat poliittisesti herkkiä kysymyksiä. Tässä ovat riskit kokoomuksella pienimmät. Kunta-ja soteuudistksen lopputulosta ei tiedä kukaan, vaikka hallituksen mielestä vaje hoidetaan juuri sillä. Kunta-ja sotereformeiden on siis onnisuttva. Niihin sisältyy suurin riskin demareiden kannalta. Riski on siinä, että terveys-, sosiaali- ja vanhuspalveluista tulee nykyistä kalliimpia kansalaisille ja vaikeasti saatavia. Tällöin väväraiset selviävät joko läheistensä avulla tai he syrjäytyvät lisää. Hyvätuloisille ei näin käy, koska tasaveron kaltanien vähennys ei näy heidän kukkaroissaan. Selviytyäkseen kunniallisesti palveluvelvoitteistaan kunnat nostavat kunnallisveroa, joka on tasavero ja eikä vero veromaksukyvin mukaan, jolloin taas köyhät jäävät häviäjän puolelle. Niinpä kokoomuksella ei ole kestävyyvajeen kuromisessa juuri riskejä. He käsittelivät paketin tunnissa. Demareilla on suuret riskit ja punnitsivat pakettia neljä tuntia. Toivottavasti se riitti. 30.8.2013

torstai 29. elokuuta 2013

306. TV 1:n Puoli seitsemän ohjelma 28.8.201, propakanda ja kokoomus

TV1:n Puoli seitsemän ohjelmassa 28.8.2013 entisen jalkapallotähden Mika Aaltosen näkemykset Suomen globaalisesta asemasta tulevaisuudessa olivat vailla realismia. Mikan mukaan rakentamalla rata Jäämerelle ja tunneli merenpohjan alta Viroon Suomi pääsee mukaan huimaan globaaliseen kehitykseen.

Suomesta tulisi jopa jonkinlainen globaaliristeysasema. Mika luennoi edelleen, että Jäämeri on riittävästi sulanut tehokaan laivaliikenteen väyläksi ja Venäjän rataverkon täys remontti Kiinaan avaa portteja Suomelle. Mikan visiota vielä kiihdytti uusien ölyalueiden keskittyminen Pohjoisen alueille. Mikan näyssä utopian ja todellisuuden ero on huima. Ilmasto ei ole lämmennyt 13 vuoteen ja kaukana Suomesta Yhdysvaloissa on liuskeöljyöä lähes mittamattomat määrät ja Lähi-Idässä raakaöljyö riittää vuoiskymmeneiksi. Jo nyt kaasuputki Venäjältä Saksaan kattaa Keski-Euroopan kaasutarpeen moniksi vuosikymmeniksi.

Venäjä laajentaa rajusti kaasuverkkojaan Georgian ohi Etelä-Europpaan ja aloittaa uudet putkiasentamiset kohti Kiinaa. Kun Mika vielä äityi korostamaan mustassa puvussaan suurempaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään, ei voi välttyä ajatukselta, että Mikan esiintyminen oli yksi palapelin osan kokoomuksen mediastrategiassa uusliberalismin edistämiseki Suomessa. Sanoma oli: hyväksykää kansalaiset palvelujen karsiminen ja nauttikkaa samalla yksilöllisestä vapaudesta. Yle näyttää olevan valjastettu välittämään kokoomuksen propakandaa. 29.8.2013

305. Ongelman ratkaisustrategia

Ratkaisustrategia on ennen kaikkea johdon ja henkilöstön yhteinen käsitys siitä, miten tulevassa konsulttityössä toimitaan - eikä niinkään kirjallinen suunnitelma - ja päätös siitä, kuka on ongelman haltija(t). Usein riittää, että johto selvittää erilaisia tapoja hahmottaa ja täsmentää ongelma sekä keinoja ratkaista se. Ratkaisustrategian laadinnasta ei saa muodostua kehittämisen päätyötä ellei ongelma todella ole monisäikeinen, laaja ja monia ratkaisumahdollisuuksia omaava. Usein riittää muutama napakka kokous. Ongelman ratkaisustrategialla on selvä yhteys matemaattisen ongelman ratkaisemiseen, jossa käytetään hyväksi yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä ja aiemmin todistettuja tosiasioita ja on monta tietä löytää ratkaisu, mutta yksi ratkaisustrategia on ylivoimainen muihin verrattuna. Jos laajan ja monimutkaisen ongelman ratkaisustrategian luonti laimilyödään, niin silloin on suurena vaarana käyttää tutuinta ja helpointa menetelmää, joka sulkee pois tehokkaampia menetelmiä. Tällöin pahimmassa tapauksessa valittu strategia ei johda lainkaan haluttuun tulokseen, tai jopa sekaannuksiin ja toimimattomiin ratkaisuihin. Ratkaisustrategian laadinnan apuna voidaan käyttää seuraava ohjelistaa: *miten ongelman haltija ja ratkaisijat saatetaan yhteen *miten aiottu hanke sopi yhteen hankesalkun kanssa *faktojen saamismenetelmät *mielipiteiden ja näkemysten saaminen alkutilasta *mitä tahoja täytyy erityisesti kuulla tai hyödyntää *kuinka voimakkaasti noudatetaan jotain teoriaa tai teoriakehystä vai onko pääpaino praktisessa tarkastelussa *onko muita samantyyppisiä ongelmia (verrokkiongelmia)organisaatiossa *onko ulkopuolisia hyvien käytäntöjen kohteita (benchmarking) *kun ratkaisu löytyy, niin voidaanko sitä hyödyntää alaorganisaatioissa (monistettavuus) *miten työ järjestetään niin, että organisaation jäsenet ovattarvittaessa valmiit luopumaan vanhoista käsityksistään ja työtavoistaan uuden hyväksi, milloin ja miksi he ovat valmiit tähän *millaisia vuorovaikutusprosesseja tarvitaan: johtoryhmät projektiorganisaatio, kehittämisseminaarit, tiedotus ja missävaiheissa näitä käytetään *omien asiantuntijoiden käyttö *arviota siitä kuinka peruuttamattomalle tielle ollaan lähtemässä *miten tulevan työn vaiheistus tehdään, kuinka itse itseään korjaava työ on edessä *mitä erityisiä riskejä työhön liittyy ja miten niitä voidaan pienentää *tarvitaanko konsulttia jo ratkaisustrategiaa luotaessa vai myöhemmin. Ongelman ratkaisustrategia on myös välttämätön - konsulttisopimuksen lisäksi - konsulttien roolien määrittämisen kannalta. Rooleista on ehdottoman tärkeää sopia etukäteen johdon ja konsulttien kesken. Rooleja voivat olla mm. strategi, hankepäällikkö, tekninen osaaja, keskustelukumppani, mentori, työnohjaaja, prosessin vetäjä, toimialan asiantuntija, selvitysmies, raportoija, muutosjohtaja, muutosagentti, vuokrajohtaja, työryhmän jäsen, laadun valvoja, kouluttaja-valmentaja. 29.8.2013

keskiviikko 28. elokuuta 2013

304. Vataan lentokentän terveyshaittatutklimus laaditaan - tästä olen kirjoittanut vuosia

Rikkaat Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi ja Vihti suunnittelvat kuntaliitosta. Järvenpää, Tuusula ja niiden kumppanit pohtivat omaansa. Vantaan ja Helsingin yhdistyminen ei ole hevin mahdollista Vantaan vastustamisen takia. Kaksi köyhään kököttävät yksin. Köyhyyden liäksi Vantaalla on toinenkin ongelma. Helsinki – Vantaa lentokentän laajentaminen merkitsee kakkoskentän rakentamisesta luoppumisesta Mäntäslan seudulle, jolloin lentomelu kasvaa entisestäään Vantaalla. Viranomaisten arvion mukaan matkustajamäärät nousevat seuraavana viitenä vuotena 20 prosettia ja melu vähintääkin saman verran. Suunnitelmien mukaan kiitotie 2 lakkautetaan ja sijaslle tulee matkustajaterminaali. Lakkauttaminen lisää entisestään melua nimenomaan Länsi-Vantaalla. Näin radikaali muutos edellytää uutta ympäristölupaa jo ennen rakentamista ja uuden ympäristöluvan hankkimista. Samassa yhteydessä on laadittaa myös lentomelualueen asukkaita koskeva terveys- ja kuolleisuustutkimus. Tämä on Trafin ja THL:n tehtävä. Nyt setoeutuu Terminaalin rakentamisen jälkeen harva ihminen halua muuttaa Melu-Vantaalle. PS. Nyt tevyes- ja kuolleisuus tutkimus laadintaa. Toivon mukaan,sen tekevät alan ammattilaiset eiväkä Finavian insinöörit, kuten he tekevät melujen haittaosion ympäristötupahakemuksissa. http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki-Vantaa+m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n+tutkimaan+lentomelun+terveyshaitat/a1378345297723

tiistai 27. elokuuta 2013

303. Työn tarjonnan vaikutusten analyysi mallintamisen avulla

Ongelmien ict-perusteinen mallintamisen tarjoamat hyöyt laimilyödään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Siihen on kaksi pääsyytä: päättäjien puutteelliset tiedot mallintamisen perusteista ja mahdollisuuksista sekä eräät heikot, paljon julkisuutta saaneet, populaarimallintamiset kuten säännölliset talouden kasvuennusteet ja analyysit ilmaston muutoksista. Päättäjien ei tietenkään tarvitse hallita mallintamisen yksityiskohtia, mutta jos he perehtyisivät mallintamisen peruslogiikkaan ja pääpiirteisiin, heidän hyväksikäyttöalttiutensa kasvaisi merkittävästi. Johtamiskoulutukseen tulisikin sisällyttää mallintamisen hyväksikäyttöä päätöksenteossa. Tämä siitä suuremmalla syylä, koska välineet ovat lähes jokaisen päättäjän käytettävissä. Päättäjien perustietojen puutteellisuudesta on ollut eräänä seurauksena, että muutamat aktiiviset esikunnat ja tutkimusryhmät ovat oma-aloitteisesti mallintaneet ilmiöitä. Näillä, ilman tilajaa olevilla malleilla, on ollut yleensä kohtalona kohtelias, mutta lyhyt maininta: kiitos raportista, ei muuta. Organisaation sisäistä mallintamista tehdään jatkuvasti, mutta on aivan eri asia laatia yhteiskuntaa syvällisesti luotavia raskaantason malleja,kuin tehdä vaihtoehtoisia budjettilaskelmia. Heureka-foorumin ekonomistit esittivät vankaan säävyyn työn tarjonaan lisäämistä talouden nousukeinoksi. Ekonamistien ajatus perustuu siihen, että työvoimavirran kasvaessa työpaikkoihin, se lisää taloudellista toimeliaisuutta ja verotuloja. Tämä puolestaan edellyttää palkkojen alentamista ja työehtojen heikentämistä. Mitä jos työpaikkoja ei syynykään ja käyhälistö vain kasvaa? Onko olemassa mallintamista? Tässä yhteydessä mallintaminen olisi myös tärkeää, koska sen avulla voidaan tehdä toistoja, mitä taloustieteessä ei voida tosi tilanteessa tehdä. Siinä mielessä taloustiede ei ole täytä tieteen kriteerejä. 27.8.2013

302. Pomon sukulainen - vaiettu ongelma

Jos pomon sukulainen - puoliso, lapsi, jne - työskentelee rivityöntekijänä samassa organisaatiossa pomon kanssa, ongelmia saattaa syntyä. Jos pomo on kiusaajatyyppi, ilmapiiri menee todella rajuksi ja absurdiksi, sillä sukulaiset saavat idoliltaan tiedotamattomat valtuudet ja käytöstavat jatkaa kiusaamista siitä, mihin pomo jäi. Toinen sosiaalista jäykkyyttä lisää pulma on epäilys nomaalien keskustelujen kulkeutumisesta pomon korviin. Se saattaa kalvaa mieltä kuin rutto. Muilta työntekijöillä puhumisen itsekontrolli lisääntyy. Pahimmassa tapauksessa voi joku unohtaa sukulaisen läsnäolon ja joutuu myöhemmin kärismään suorapuheisuudestaan. Tämä pitäisi pomojen muistaa, kun he palkaavat sukulaisiaan yksikköihinsä. 27.8.2013

301. Yritysektorilta puuttuu osaamista

Markkinatalous on yksi luonnon tasapainolaista, joka tasaa jo kaikkein parhaiten tuloeroja siirtämällä tuotantoa sinne missä on kilpailukykyistä työvoimaa ja raaka-ainetta, jolloin siellä tulee olemaan myös ostovoimaa. Markkinavoimat kehitysmaissa sanovatkin nykyisille teollisuusmaille: ”Pitäkää kallis työvoimanne, me teemme itse omat tuotteemme itsellemme ja myös teille.” Suomen olisi pitänyt jo 10 vuotta aiemmin alkaa sopeutua siihen, että sellua, sahatavaraa, paperia ja elokroniikka-ja metallibulkkeja voi tehdä kuka tahansa, jolla on työvoimaa ja raaka-ainetta. Hyvinvointivaltion rakennemuutosten välttämättömyyden rinnalla tulisi paasata myös vientiteollisuuden laadun ja tason kohottamisen absoluuttisesta pakosta. Suomella on mm. yli 30 puulajia, turvetta, malmistoja, koulutettu väestö, toimiva yhteiskunta, yli 20 yliopistoa ja korkeakoulua ja kolmanneksi eniten maailmassa patentteja asukasta kohden. Yhtä vain puuttu. Sellainen osaaminen, joilla innovaatiot muutetaan maailmanlaajuista kysyntää omaaviksi tuotteiksi ja niiden myynniksi. 27.8.2013

maanantai 26. elokuuta 2013

300. Heureka-foorumin ristiriita

Heureka-foorumissa TNS Gallup Oy:n Tiitta Vaulos esitti, että suomalaiset arvostavat eniten onnellisuutta, vakautta ja pysyvyyttä. Samanaikaisesti Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen korosti, että Suomea ei pelasta suhdanteet vaan rakennereformit. Miten poliitikot ja etujärjestöt ratkaisevat tämän ristiriidan? On kaksi mahdollisuutta. Joko korporatisminen järjestelmä yhteisesti sopii uudistukset tai järjestelmän yksi osa vetää loppuun asti oman linjansa, jolloin tavalla tai toisella kokonaisuus tulee tasapainoon, mutta matalemmalle tasolle kuin ennen. 26.8.2013

121. Markkinatalouden historia – yliopistot, innovaatiot, elinvoimaisuus

Markkinatalous näyttää tekevän tuhojaan ja siunauksellisuuttaan kaikkialla, mutta mistä tämä ihmetalous sai alkunsa? Markkinoita ja taloutta on ollut iät ja ajat. Niiden syntysijoja olivat muinaisen Han-Kiinan, Intian ja Kaksois-Virranmaan alueet. Näillä alueilla syntyi myös valtava määrä innovaatiota ja keksintöjä sekä tiedettä, joita myöhemmin kreikkalainen kulttuuri välitti ja kehitti kohti Länsi-Eurooppa. 1300-luku oli katastrofi Euroopalle. Tällöin 100-vuotisen sodan lisäksi rutto tappoi kolmasosan Euroopan väestöstä. Mutta 1400-luvulla alkoi tapahtua kummia. Silloin vihdoinkin koko vuoden sopivasti murevat vuosisatoaja kynnetyt pellot alkoivat tuottaa satoa huomattavasti yli oman tarpeen. Syntyi kauppiaiden ja pankkiirien ammattikunnat, jotka rahoittivat etuuksia vastaan sotajoukkoja ja sotaretkiä. Raha alkoi mennä sinne missä oli suurin tuotto. Esimerkkinä markkinavoimista voidaan pitää tykkimetallurgiaa. Aina ilmestyi yksityisiä, taitavampia, tykintekijöitä. Ne siirtyilivät alueille, jossa oli kulloinkin saatavilla edullisinta raaka-aineita ja hyviä valajia. Kaiken kaikkiaan hallitsijat joutivat ulkoistamaan hallintoa virkamiehille sekä sotakoneistoa ja sen ylläpitoa alan ammattilaisille, jotka puolestaan käyttivät alihankkijoita siinä määrin, kuin niitä oli saatavilla. Syntyi mitä erilaisimpia hankkeita ja itseohjautuvia ryhmiä samalla, kun Länsi-Eurooppa jatkuvasti imi hyviä käytäntöjä ja vuosituhantista tieto-taitoa idän maista. Europassa oli tuolloin150 yliopistoa.(Verkottunut Ihmiskunta, J.R. McNeill ja William H. McNeill, Gummerus, 2005) Keksittiin ja luotiin tarkkuuskello, perspektiivioppi, sävelten keston ja korkeuden nuotintaminen, arabialasiin numeroihin perustuva kaksinkertainen kirjanpito, osakeyhtiö, yliopistot täystakiloitu ja tykeillä varustettu avomerikelpoinen laiva, navigointivälineet, jne. Syntyi markkinat, digitalisoinnin esi-idut olivat valmiit ja alkoi Amerikan valloitus. Euroopassa jatkui luonnontieteiden vallankumous. Keksittiin, tänä päivänä isestään selvänä pidettävä koordinaatisto ja siihen liittyvä häikäisevä algebran ja geometrian välinen yhteys: suoran yhtälö. Differentiaali- ja integraalilaskenta keksittiin yhtä aikaa Englannissa ja sirpaleisessa Sakassa. Antiikin viisaiden, aivan umpimähkäisestä, olettamuksesta, että aine muodostuu hiukkasista, syntyi kvanttifysiikka Päädyttiin tasolle, jossa differentiaaliyhtälöillä ratkaistiin ja ratkaistaan mitä monimutkaisimpia fysiikan ongelmia, ja kehitettiin topologia, joka matematiikan metatieteenä kattaa erityistapauksinaan mm. funktio- ja lukuteorian, algebran ja joukko-opin. Muut tieteenalat pursusivat saman kaltaista kehitysvimmaa. Miksi tämä kehitys sai alkunsa nimenomaan Loire- ja Elbe joen välisiltä pelloilta? Siipiaura ei yksin riitä selittämään alkanutta maailmaa myllertävää kehitystä. Selitys löytyy hallitsijakeskeisyydestä, uskonnosta ja sattumasta.Suuret idän maat kuten Kiina, Osmanien valtakunta ja osin Intia, joutuvat uhraamaan paljon resurssejaan valtakuntiensa koossa pitämiseen, porkkana ja raippaa vuoronperään käyttäen. Niissä oloissa luovuus, yrittäminen ja innovaatiot eivät tulleet ensimmäisenä vero-orjien mieleen. Uskonto lupasi suurille ihmismassoille kuoleman jälkeistä hyvyyttä ja hyvitystä, kristinusko mukaan lukien. Sen ajan muut valtauskonnot kuten buddhalaisuus, islam ja juutalaisuus, pysäyttivät kuitenkin oppineiden uudet ajatukset pyhiin teksteihin ja niiden armottomaan ulkoa pänttäämiseen. Tekstit olivat auktoriteetteja, joita ei hevin loukattu. Sitä vastoin kristinusko oli salliva ja maallistunut ja joutui perääntymään yliopistomiehien teorioiden tieltä ja sallimaan heidän jatkuvat kinastelunsa. Kuvaavaa on, että islamilaisissa maissa kirjapainot yleistyivät vasta 1700 -luvulla. Sen sijaan Euroopassa kirjapainot levisivät kuin herhiläislaumaheti, kun tämä taito varastettiin korealaisilta monien mutkien kautta. Mikään hallitsijamahti ei voinut estää niiden lisääntymistä. Sattumana voidaan pitää sitä, että samaan aikaan, kun tietoa ja innovaatioita oli tarjolla yhä enemmän ja enemmän, Länsi-Euroopan valtiollinen tila oli hyvin pirstaloinen, sotaisa ja epävakaa. Se vain kiihdytti kehitystä. Länsi-Eurooppa oli kuin tuhansilla liesillä poriseva erilaisten liemikattiloiden sekamelska, josta pöytään saattoi nousta mitä tahansa. Muualla maailmassa ei ollut tällaista keittiötä. Voidaanko tästä kehityksestä oppia mitään? Valitettava ja tunnettu havainto on, että sodat vievät teknologiaa ja keksintöjä eteenpäin. Toinen päätelmä on, että hallitsijajohtoinen innovatiivisuus ei ole yhtä väkevää kuin vapaaseen yrittämiseen perustuva. Kysymys herää, ovatko Tekesin rahoitus ja yleensä yritystuet vain tuuleen heitettyä rahaa? Kolmantena havaintona on autonomisten yliopistojen keskeinen merkitys yhteiskuntien kehittymiselle. Suomen päättäjien kannattaisi muistaa tämä havaintoa ja kysyä, miten saada Suomen yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä tuottamaan nykyistä enempi elinvoimaisuutta yhteiskunnalle?

sunnuntai 25. elokuuta 2013

132. Julkishallinnon ict-strategiat karussa

Hajautettuaja ict-strategioita ei voida enää saada takaisin valtion konsernijohdon alaisuuteen muutoin kuin luomalla toimivaltainen, vahva ja suppea, strateginen ict-johtokeskus.

Harkinnan arvoinen vaihtoehto on perustaa valtioneuvoston kansliaan tällainen uusi yksikkö, joille kuuluisivat myös kuntasektorin strategiset it-tehtävät. Kuvavaa hajannukselle on, että Kerava sanoutui irti Abotista.Yksiköllä tulisi olla oma johtokuntansa, joka olisi maan hallituksen jälkeen heti seuraavaksi korkein julkishallinnon it-strategioista päättävä elin.

Jos yksikköön saataisiin myös Kelan strategiset it-asiat, tämä antaisi todella mahdollisuuksia kohottaa palvelujen latua ja tuottavuutta it:n avulla julkishallinnon koko kentässä. Kullakin ministeriöllä säilyisivät omat ict-strategiset tehtävänsä. Yksikön perustaminen herättää ankaria vastarintaa, mutta asia on myös ankara. Ict tulee oleman keskeisessä roolissa julkisen sektorin palvelujen laadun ja tuotavuuden kohottamisessa. Suosittelu ja neuvottelukunnat eivät enää auta julkishallinnon strategisiin ict-ongelmiin. 25.8.2013

133. Lisää tuottavuutta - johtajat kiertoon

Organisaatiot ovat huonoa johtamista pullollaan. Tyypillinen tapaus on, että vaikka ongelmajohtajan häiriköinti ja tuhoisat temput henkilöstöä kohtaan ovat laajasti tiedossa, ongelmille ei anneta kuin näennäishoitoa. Yleisesti käytetty tapa hoitaa ongelmatapaukset on lähettää epäjohtaja johtamiskursseille ylemmän johdon kuvitellessa hänen parantuvan siellä.

Kukaan ei tienkään vakavissaan usko kurssituksen auttavan patologisesti kyvyttömän johtajan muuttumiseen eri ihmiseksi, kuten hänen pitäisi tehdä ollakseen hyvä johtaja. Johtamiskurssit ovat yleisesti ottaen hyödyllisiä, ja tämän takia epäjohtajan esimies voi pestä kätensä hänestä, koska kurssit on käyty.

Toinen tapa on kutsua konsultti paikalle. Se on sinänsä järkevä idea, mutta jos se jää näennäishoidoksi, jossa konsultin kädet on sidottu tai raportti haudataan, lopputulos on sama kuin kursituksessa - moraalinen puhtaaksipito- operaatio. Tosin konsultin kokemusvarasto kasvaa hänen joutuessa kuuntelemaan päivän selviä epäkohtia, jotka olisivat riittäviä perusteita epäjohtajan siirtämiselle toisiin tehtäviin. Hallituksen nurja suhtautuminen kierrättää laajasti virkamiesjohtoa on huono enne paremman johtamisen puolesta. Uudet tuulet eivät pääse puhaltamaan ja tuoreita virikkeitä ei tule. Johtamisongelma on niin laaja, että viimeistän nyt julkisella sektorilla on otettava tosisaan johdon kierrättämisen merkitys. Sen sato sataa suoraan tuottavuuden laarin. Palvelukyky paranee.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

141. Ukaasijohtaminen

Luottamus informaationohjaukseen ja päätösvallan hajauttaminen kuntiin on osoittautunut harhaksi, sillä Stakesin kaltaisten asiantuntijayksiköiden tuottamat selvitykset ja tutkimukset eivät johtaneet hallituksen ja ministeriöiden toimenpiteisiin peruspalveluissa havaittujen epäkohtien korjaamiseksi, ei ainakaan ripeässä tahdissa, ja kuntien palvelutasoerot loukkaavat jo ihmisen perusoikeuksia. Aluevirastojen valvontarooli on jäänyt perin ohueksi. Esimerkkinä tästä yksittäisen kansalaisen valitus viranomaisille vanhainkodin liian vähästä hoitohenkilökunnasta. Miksei alueviranomainen huomannut sitä itse? Koska suostuttelu ei auta ja yksityiskohtaisten lakien avulla tapahtuva ohjaaminen ei kaikilta osin onnistu lain säätämisen hitauden ja huonon osumatarkkuuden takia, on siirryttävä ukaasijohtamiseen, jossa hallitus antaa määräyksiä siitä, miten puitelakia sovelletaan, riittävän määrän tarkastaja valvoessa määräysten toteutumista. Tämä ei ole mahdotonta, sillä näinhän toimii EU-maatalous Suomessa määräyksineen ja tarkastajajoukkoineen. 2.4.2013

143. Missä viivyt vaikuttavuus

Julkishallinnon tuottavuuden kohottamisvimmaa on monelta taholta haukuttu ja pidetty epäviisaana. Kritiikissä täytyy kuitenkin muistaa muutama rationalisointihistorian tosiasia: VR:llä ja MH:lla oli vielä 70-luvulla yli molemmilla 30 000 työntekijää ja TVH:lla yli 20 000, jne. Vaikka hyvin tiedetään tuottavuuden olevan toissijainen ja vaikuttavuuden ensisijainen julkishallinnon tavoite, tuottavuusmandra on jäänyt päälle päättäjille ja kehittäjille. Julkisessa mielipiteessä ja mediassa tuottavuudesta on tullut melkein kirosana. Tilanteen konkretisoimiseksi tuottavuutta ja vaikuttavuutta kannattaa tarkastella yksittäisen viraston tai laitoksen kannalta - vaikkapa koulun. Ensiksi koulu toimii tiettyjen ja annettujen reunaehtojen rajoissa ja varassa. Reunaehtoja ovat mm. oppilas- ja opettajarakenne, tilat, välineet, keskushallinnon ja opetushallituksen ohjeet, asetukset ja lait. Näiden merkitys opetuksen vaikuttavuuteen - yhteiskunnalliseen tulokseen - saattaa olla huomattavasti suurempi kuin koulun omalla toiminnalla. Toiseksi koulun (sen itsensä vaikutettavissa oleviin) tuottavuusluvuilla ei ole suurta käyttöarvoa koulun johtamisessa, koska opetustoiminta maksaa suurinpiirtein paljon kuin reunaehdot määräävät. Kolmanneksi koulu on liian pieni yksikkö selvittämään opetuksena vaikuttavuutta itse. Se, miksi tuottavuudesta puhutaan kovaan ääneen johtuukin hyvin pitkälle siitä, että tuottavuus on käyttökelpoinen toimeenpanoyksiköissä (osassa), ja toimeenpanoyksiöiden vaikuttavuutta ei voida eikä ole järkevää selvittää, puhumattakaan mitata, niiden pienuudesta johtuen. Jotta vaikuttavuudesta saataisiin vakavasti otettava julkishallinnon tuloksellisuusmittari, organisaatioiden ylimmän johdon tulisi selkeästi tiedostaa vaikuttavuuden kuuluvan heidän vastuulleen. Tämä edellyttää tutkimuksen ja evaluoinnin nykyistä huomattavasti laajempaa käyttöä vaikutusten selvittämisessä. Työ on erittäin vaikea, koska tänään tehtävien toimenpiteiden vaikutukset ilmenevät vasta vuosien päästä ja väliin tulevia satunnaismuuttujia saattaa olla niin paljon, että on lähes mahdotonta erottaa tiettyjen toimenpiteiden vaikutus muista tekijöistä. Tutkimuksen nykyistä huomattavasti laajempi käyttö vaikutuksien selvittämisessä olisi tulosohjauksen todellinen toinen aalto. Jos näin ei tapahdu julkishallinnon tehostamiskeskustelu jatkuu resurssien leikkauksissa ja toimintojen supistuksissa. 7.11.2013

149. Sähköpörssi

Sähköpörssin nimellä kulkeva teos on ennen kaikkea systeemi sähkön tuottamiseksi ja siirtämiseksi suurimpien kokonaisvoittojen saamiseksi. Tätä osoittavat jo pörssin termit "systeemihinta ja "järjestelmävastaavat". Pohjoismainen sähköverkko ja sähkölaitokset pörsseineen muodostavat säätelysysteemin, jolla tarjonta ja kysyntä pidetään joka hetki tasapainossa ja tuote kaikkien kuluttajien saatavilla, koska tuotetta ei voida varastoida ja sitä tarvitaan jatkuvasti keskeytymättä. Se ei siis ole malli, joka kuvaisi todellista markkinatilannetta, vaan se on, tietokonepelin tavoin, itse itsensä todellisuus. Säätelytehtävässään systeemi toimii kuin tehtaan pilli, ja kaikki ristikkäisomistuksilla ja sähkö- ja tietoverkoilla yhtyeenkytketyt toimijat - tuottajat, suurostajat ja verkkohaltijat - ovat siihen tyytyväisiä. Sen sijaan pienkuluttaja on pantu pelaamaan etäshakkia säätelysysteemiä vastaan, missä kone voittaa aina. 2.5.2013

150. Konsultointi

On hyvä, että nuoret haluavat konsulteiksi, mutta ammattiin ei kannata ryhtyä suoraan kulunpenkiltä, sillä epäpätevä konsultti on työtön muutamassa kuukaudessa. Koulunpenkiltä konsultiksi on mahdollista vain, jos opiskelija on hankkinut opintojensa ohella jonkin alan vahvan eksperttyiden, jolla on kysyntää. Tällöinkin avautuu vain mahdollisuus konsultiksi, sillä konsultilta edellytetään

*kykyä saada aikaan muutoksia toisten ihmisten avulla
 *nopeaa tiedon omaksumiskykyä
 *kykyä jatkuvasti tuottaa ratkaisuja ainutlaatuisiin ongelmiin
 *jatkuvaa kritiikin vastaanottamista ja analysointia
 *toimimista paineen alla
 *epävarmuuden sietämistä
 *pitkäjänteistä työtä, joka on silti pirstaleista ja intensiivisyydeltään vaihtelevaa
 *hyvä itsetuntoa ja rohkeutta *kykyä toimia eri ympäristöissä ja erilaisten asiakkaiden kansa
 *kykyä markkinoida osaamistaan.

Tällaisia taitoja ei opita vuodessa tai kahdessa, vaan tarvitaan monen vuoden kestävä aste asteelta eteneminen kohti ihannekonsultin pätevyyttä. Hyväksi konsultiksi kasvetaankin vain riittävillä perustiedoilla ja systemaattisella harjoittelua. (Lähde: Onnistuneen konsulttihankkeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum oyj, 2003). 7.4.2013

154. Yleinen etu ja Sipoo

Yleinen etu on joskus ankara viikate yksityistä kansalaista kohtaan. Tämän ovat saaneet kokea mm. ne henkilöt, jotka joutuivat luovuttamaan jokirantojaan yksityisille voimalaitosyhtiöille. Katselmuskokouksissa tavallisen pienviljelijän oli mahdotonta ottaa kantaa insinöörien kirjoituspöydillään laatimiin säännöstelylaskelmiin, jotka vilisivät virtaamia ja keskimääräisiä alimpia vedenkorkeuksia. Lopputuloksena oli, että maa oli luovutettava käypään hintaan, joka määriteltiin joutomaan hintana. Julkinen sana oli vaiti. Nyt vesivoimayhtiöt ovat pörssissä ja rantojen asukkaat seisoskelevat pää kallellaan säännöstelyjen pilaamilla rannoillaan. Sama pakkoluovutuksen kokivat tuhannet suomenkieliset viljelijät asuttaessaan sodanjalkoihin joutuneita karjaalaisia. Nyt sipoolaiset käyvät taistelua, josta on vaikeaa sanoa, mitä siinä on menetyksen uhan alaisena. Maata ja omaisuutta siinä ei ainakaan asukkaat menetä. Jotta sipoolaisten taitelussa olisi uskottavuutta, heidän on pystyttävä kertomaan, mitä muuta he menettävät kuin kunnallislaissa tarkoitetun Helsingin puoleisen kuntarajan nykysen paikan, jota siirretään muutama sata hehtaaria sipoolaisten puolelle. Asian saamasta julkisuudesta voi kuitenkin päätellä, että hyvätuloiset asukkaat kadottavat omaisuuksia. Todellisuudessa hyvätuloiset käyvät nimby-sotaa sen puolesta, ettei Itä-keskuksen olemattomat slummit siirry heidän rajojen sisään. Tämä ajattelu oli Sipoossa vielä 1980-luvulla niin voimakas, ettei kunta edes viitsinyt vastata vantaalaisen anomukseen saada muuttaa Söderkullan asuntoalueelle. Ehkä vastaus tulee vielä. On kiistatonta, että Sipoon kysymystä pienemmän kokonaisuuden edun nimissä on tehty pakkoluovutuksia. Pääkaupunkiseudulle on turvattava sen kehitysedellytyksiä. Nyt on Sipoon vuoro.

156. Konsultin määritelmä

Yleisellä tasolla voidaan sano, että konsultti on ulkopuolinen jonkin alan asiantuntija, joka on avustamassa tai ratkaisee yhteistyössä tilaajan kanssa organisaation tiettyä ongelmaa. Tilaajan ja konsultin välillä on yleensä konsulttisopimus, jossa toimeksianto ja muut ehdot määritellään. Toimeksiantojen toteuttaminen muodostaa konsultin päätyön (ei aina) ja konsultilla voi monta toimeksiantoa samanaikaisesti (ei aina). Organisaation tuotekehittely- ja tutkimusyksiköin asiantuntijat voivat toimia sivutöinään ulkopuolisina konsultteina muille organisaatioille, mutta päätyönään he tekevät tutkimus-/tuotekehittelytyötä omalle organisaatiolleen. Sisäinen konsultti on samankaltainen kuin ulkoinen, mutta tilaaja on organisaation sisältä, kirjallista toimeksiantoa tai sopimusta ei välttämättä ole, ja konsultointi ei useinkaan ole henkilön päätyötä. Sen sijaan organisaation oma kehittäjä tai asiantuntijaa, joka suunnittelee tai toteuttaa johdon toimeksiannosta organisaatiossa uudistusta, ei ole konsultti, koska tällainen henkilö toteuttaa annetuissa rajoissa organisaation johtamistehtävää ja käyttää työssään tavalla tai toisella johdon mandaattia. 24.5.2013

157. Naisjohtaja

Johtajien pätevyyden arviointiin vaikuttaa keskeisesti kenen tai minkä tahon näkökulmasta asioita tarkastellaan, kuten myös Junkkaala antaa ymmärtää ottaessaan esille kvartaalitalouden kivikovat vaatimukset. Kysyttäessä henkilöstöltä naisjohtaja voittaa useimmiten miesjohtajan. Käytännön kokemusten perusteella sukupuoli ei selitä mies- ja naisjohtajien välistä hyvyyttä tai huonoutta. Onkin syytä epäillä, että mielikuva naisjohtajien paremmuudesta on syystä tai toisesta tuotu julkisuuteen pelkästä innostuksesta löytää paremmuuseroja naisten ja miesten välillä ja että on naisten miehittämiä johtamistehtäviä, jossa tarvitaan empatiaa ja joustavuutta. Prosentuaalisesti huonoja ja hyviä johtajia on kummassakin ryhmässä yhtä paljon. Tunnettuhan on, että johtajan pätevyyteen vaikuttavat ratkaisevasti aiheen opiskelu, sitoutuminen, kokemuksen kautta tapahtuva harjoittelu ja oma persoona, jota ei voida juuri muuttaa. 18.5.2013

158. Arvojen ja teknologian symbioosi

158. Arvojen ja teknologian symbioosi Kristinuskon arvomaailma ja tekniikan kehitys ovat epäsymmetrinen, mutta luonnottoman väkivahva parivaljakko, joka on muuttanut, hyvässä ja pahassa, maailmaa astroidikatasrofien jälkeen. Tunnettua on, että Idän keksinnöllisyys pysähtyi suurten uskontojen, kuten buddhalaisuuden, islamin ja kungfutselaisuuden, pyhiin kirjoituksiin ja niiden päähän pänttäämiseen. Sen sijaan satoihin eri haarakkeisin jakautuvan ja edelleen muovautuvan kristinuskon oli sallittava, ja jopa siunattava, (sota)tekniikan uusimpien innovaatioiden käyttö. Vaikka kristinuskon ja tekniikan historiat ovat myös verisiä, ne ovat kuitenkin aina muodostaneet kulloisten valtiovaltojen kanssa enemmän tai vähemmän epäpyhiä kolminaisuuksia, jotka ovat ennenäkemättömällä tavalla, rymistellen sinne tänne, aikaan saaneet muutoksia, joista osa on ollut jopa kehitystä. Niiden rinnalla, aikalaistemme silmien edessä tapahtuva, globalisaatio on pikku juttu. Sehän alkoi jo silloin, kun tekniikka mahdollisti ihmisten mutkattoman liikkumisen niin pitkälle, että paikalliset kirkon tornit katosivat horisonttiin. Matka jatkuu. Nyt ajankohtaiseksi pulpahtaneessa Suomen sosiaaliturvan uudistusvaatimusten takana näkyy vahvasti alttarin ja suunnittelupöydän jalan jäljet. Kristillinen arvot sanovat meille, että rikkaiden on autettava vähävaraisia ja ahneus on kuolemansynti. Tekniikka vastaa tähän, että itsehän grillille menitte, kun aloitte, tavalliset ihmiset, ostaa minun kehittymisen ansiosta lisääntyneellä varallisuudella pörssiosakkeita ja vaatia niille arvonnousuja ja tuottoja sekä irtisanomisia. Sosiaalituvan uudistamisessa onkin jäänyt vähemmälle huomiolle se, että ennen nykyisenkaltaista globalisaatiota ja tietotekniikan kehitystä yrityksillä, ja ennen kaikkea julkisella sektorilla, oli sekä varaa että pakko pitää palkkalistoilla pysyvästi runsaasti työvoimaa. Nyt nämä elinturvareservit ovat loppuun käytetyt ja niiden sijalle ovat tulleet paljon puhutut ihmisiä kurjistavat työttömyys ja pätkätyö sekä syrjäytyminen. 2.4.2013

159. Lihavuus

159. Lihavuus Monet ihmiset sanovat olevansa tyytyväisiä usean kymmenen prosentin ylipainoonsa. Kukin tehköön valintansa. Tämä kuitenkin merkitsee heille vähintäänkin vastaavan suuruista fyysisen tehon pienentymistä. Asian tekee kummalliseksi se, että tuskin kukaan haluaa autonsa tehon vähenevän kymmeniä prosentteja ja samalla polttoaineen kulutuksen kasvavan. Lihavuuden kummallisuuksiin kuulu vielä se, että kun tietty ylipaino on saavutettu, sen ylläpitoon riittää normaali syönti ja kulutus. Eli reilusti ylipainoisen ei laihtuakseen tarvitse luopua kuin liioista kiloistaan, ei syömisen nautinnosta, jos siitä kannattaa maailmaa suurempaa asiaa edes tehdä. 9.1.2013

160. Missä piilevät johtajatyypit

Siihen miksi Suomessakin jää suuri joukko potentiaalista johtokykyä piiloon, on monta syytä. Monet pätevät asiantuntijat eivät halua edetä työurallaan yhä korkeampaan esimiesasemaan,vaan yhä haastavampaan erikoisosaamiseen, käyttäen hyväkseen eri organisaatioista. Tähän puolestaan eräs käytännössä todettu syys on se, että tällaiset henkilöt eivät ota mieluusti harteilleen henkilöjohtamisen väistämättä eteen tuovia ongelmia ja henkisesti rasittavaa työtaakkaa. Toisena syynä johtajien piiloon jäämiseen, ainakin julkisella sektorilla, on se, että tietty ammattikunta ei hyväksy johtajakseen muuta kuin oman ammattikuntansa edustajaa tai säädöksissä on määrätty, että pitää olla tietty koulutus tiettyyn johtajatehtävään. Tästä osuvana esimerkkinä on juristin tutkinto. Hehän valmistelevat myös ko. säädösluonnokset. Johtajaksi ei tietenkään tulla pelkästään koulunpenkiltä, vaan omasta sisikunnasta lähtevän pitkäjänteisen valmentautumisen kautta, joka käsittää opiskelua ja ennen kaikkea työskentelyä erilaisissa erilaisissa organisaatioissa ja ympäristöissä. 11.1.2013

161. Usa-lainen johtaja

Kunkin maan yleinen koulujärjestelmä vaikuttaa eräin osin ratkaisevasti, millaisia johtajia maanhan kehittyy ja millä perusteilla heitä arvioidaan ja arvostetaan. Maa, jossa koulujärjestelmässä korostuvat kilpailu, taloudelliset arvot ja niiden ulkoisten tunnusmerkkien esillä pitäminen, myös johtamisen ilmapiiri on erilainen kuin maassa, jossa koulutuksen perusta on tasa-arvo ja maksuttomuus. Tässä lienee yksi syy, miksi amerikkalainen johtaja on erilainen kuin suomalainen. Niinpä johtamisen arvot eivät voi poiketa yhteiskunnan muista arvoista, sillä ristiriidoista seuraa ylipääsemättömiä ongelmia organisaatiolle. 12.1.2013

162. Tieteellinen tieto

Tieteellinen tieto ja sen sovellutukset sekä käytännössä paikkansa pitäväksi todettu praktinen tieto muodostavat sen pohjan, johon päätöksien tulisi perustua. Kun praktinen tieto ja tieteellinen tieto ovat törmäyskurssilla, on tarkistuksen paikka, ja usein praktiikka joutuu antamaan, ainakin ajanmittaan, periksi. Tiellinen tieto korjaa itse itseään, mitä uskomustieto ei tee. Virkamiehet tekevät päätöksensä praktisiin päätelmiin perustuen, silloin kun tieteellistä näyttöä ei ole. Ja tämähän on parempi kuin mutu-tuntuma, koska tarpeeksi koeteltu praktinen tieto muuttuu vähitellen tieteelliseksi tiedoksi, sillä usein tällaisen praktisen tiedon takana on lukuisia samanlaisen tuloksen antavia samankaltaisia toistoja, mikä on yksi tieteellisen tiedon kriteeri. 12.1.2007

163. Ict-strategiayksikkö

Jos kunnat olisivat ainutlaatuisia asiakkailtaan ja palvelujen tuotantotavoiltaan ja - konsepteiltaan, olisi jotenkin ymmärrettävää, että niiden ict-ratkaisut myötäilisivät tätä moninaisuutta. Mutta kun kunnat eivät sitä ole. Onkin käsittämätöntä, ettei kuntia saada riittävästi kuriin ict-yhtenäistämisessä. Tämä sitä suuremmalla syyllä, koska ict-yhtenäisyys ei syö kuntien itsemääräämisoikeutta, josta on jo vähitellen tullut tabu, joka ei palvele ketään ja syö itse itseään. Yhteiset ict-standardit valtio- ja kuntasektorin välillä ovat välttämättömiä, mutta niiden ylläpitoon ja kehittämiseen liittyy myös hallintotekninen ongelma: mikä taho ne laatii ja missä määräyksissä ne julkaistaan. Standardien takana täytyy olla laaja alan seurantaa ja luja kehitystyö. Neuvottukunta on tähän liian löysä ja toimivallaton ja laki ja asetustaso standardeissa on liian jäykkä. Valtion on nyt, äärimmäisyyksiin menneen ict-toimintojen hajautusten jälkeen, kokoamassa ict-lankojaan konserniohjauksen sateenvarjon alle. Kun hallitus keväällä vaihtuu, seuraa koko halinnossa suunnantarkistusmahdollisuus uusine ministereineen ja valtiosihteereineen. Onkin muutoksen aika. Julkisen sektorin it:sta, vuosi kymmenten odotusten jälkeen, on juuri tulossa tuottavuushyötyjä, jotka vapauttavat työvoimaa avaimelle sektorille. Tämän mahdollisuuden täysmittainen hyödyntäminen edellyttää samankaltaista ratkaisua kuin valtioyhtiöissä: strateginen ohjaus on keskitettävä samaan ministeriöön. Eli julkisen sektorin strategiset it-asiat vaativat oman strategiayksikkönsä. 28.8.2013

164. Osaamista, osaamista!

Väite, että valtion panostus teknologian ja osaamisen kehittämiseen olisi ratkaisu työpaikkojen siirtymisen estämiseen halvan työnmaihin, on ylimalkaisuutensa takia vain käyttökelvoton hokema. Tämä siksi, ettei osaaminen sinänsä ratkaise Suomen työttömyyttä, jollei osaamista ja sen kehittämistä räätälöidä Suomen arkitodellisuuteen. Tämä tarkoittaa, että osaamisessa pitää ottaa huomioon maan elinkeinorakenne, alueelliset elinkeinopoliittiset erot ja mahdollisuudet luonnon varojen hyödyntämisineen ja se, mistä syntyy bkt:n se osuus, joka pitää yllä maan elinvoimaisuutta ja joka voidaan pitää suomalaisen omistuksen ja työvoiman käsissä. Niinpä sellaisen hight-tech-osaamiseen ei kannata yksinomaan panostaa, jonka tuotteet vähitellen muuttuvat globaaleiksi massatuotteiksi, kuten Perloksen tuotteille on käynyt. Ongelmana on vain se, mistä tunnistaa nämä osaamisen alueet ja kuinka nopeasti tuotteet muuttuvat massatuotteiksi. Tämä ongelmaa voidaan välttää panostamalla pitkälle erikoistuneisiin vientiä tavoitteleviin ptk-yrityksiin ja niiden toimintaedellytyksiin, sillä tällaisilla yrityksillä ei ole intressejä siirtää tuotantoaan halvan työvoiman maihin, koska markkinat ovat kapeat ja pirstaleiset. Toinen osaamisen panostamiskohde on palveluyritykset, koska näiden tuotannon koordinonti pitää olla kotimaassa. Massatyöpaikkojen siirtymiselle halvantyön maihin, jossa työvoiman hinta on noin kymmenes osa suomalaisesta hinnasta, ei voida mitään, niin kauan kun työvoimakustannusten ero on näin huima. Ja ero pysyy huimana vielä pitkään. Taas kerran nouseekin esiin pkt-yritysten korvaamaton suuri merkitys Suomen hyvinvoinnille. Tämä pitäisi noteerata jo peruskoulussa antamalla oppilaille yrittäjätietoa ja valamalla yrittäjämieltä. Yliopistojen huippuyksiköitä ei pitäisi määritellä pelkästään sen mukan, miten ne tukevat Suomen pääteollisuusalojen kehitystä, kuten julkisuudessa on vaadittu, vaan koko 21 korkeakoulua käsittävä yliopistojärjestelmä on suunnattava nykyistä enemmän palvelemaan yrittäjyyttä. 22.1.2007

165. ICT

Jos kunnat olisivat ainutlaatuisia asiakkailtaan ja palvelujen tuotantotavoiltaan ja - konsepteiltaan, olisi jotenkin ymmärrettävää, että niiden ict-ratkaisut myötäilisivät tätä moninaisuutta. Mutta kun kunnat eivät sitä ole. Onkin käsittämätöntä, ettei kuntia saada riittävästi kuriin ict-yhtenäistämisessä. Tämä sitä suuremmalla syyllä, koska ict-yhtenäisyys ei syö kuntien itsemääräämisoikeutta, josta on jo vähitellen tullut tabu, joka ei palvele ketään ja syö itse itseään. Yhteiset ict-standardit valtio- ja kuntasektorin välillä ovat välttämättömiä, mutta niiden ylläpitoon ja kehittämiseen liittyy myös hallintotekninen ongelma: mikä taho ne laatii ja missä määräyksissä ne julkaistaan. Standardien takana täytyy olla laaja alan seurantaa ja luja kehitystyö. Neuvottukunta on tähän liian löysä ja toimivallaton ja laki ja asetustaso standardeissa on liian jäykkä. Valtion on nyt, äärimmäisyyksiin menneen ict-toimintojen hajautusten jälkeen, kokoamassa ict-lankojaan konserniohjauksen sateenvarjon alle. Kun hallitus keväällä vaihtuu, seuraa koko halinnossa suunnantarkistusmahdollisuus uusine ministereineen ja valtiosihteereineen. Onkin muutoksen aika. Julkisen sektorin ict:sta, vuosi kymmenten odotusten jälkeen, on juuri tulossa tuottavuushyötyjä, jotka vapauttavat työvoimaa avaimelle sektorille. Tämän mahdollisuuden täysmittainen hyödyntäminen edellyttää samankaltaista ratkaisua kuin valtioyhtiöissä: strateginen ohjaus on keskitettävä samaan ministeriöön. Eli julkisen sektorin strategiset it-asiat vaativat oman strategiayksikkönsä.

166. MIS

Suomessakin alettiin puhua jo 70-luvulla mis:tä (management information system) kirjoittajan tarkoittamana sen aikaisena ict-järjestelmänä, joka voisi peräti tehdä johdon puolesta päätöksiä. Tämä yltiöpäinen ajatus lähti käsityksestä, että toimintaa parantavien ict-järjestelmien sivuotteina saataisiin sellaista dataa, joka voitaisiin atk:n avulla jalostaa päätössuosituksia antavaksi informaatioksi. Näyttää kuitenkin todella vahvasi sitä, että kaikki mis:t ja bi:t tulevat kompastumaan johtamisen älykkyysvaatimukseen, ja niiden on tyytyminen vain parantamaan tuotavuutta sekä tuottamaan ja lajittelemaan perusdataa - parhaassa tapauksessa vain informaatioksi. Perimmiltään kyse on siitä, että hyvän johtajan ydinosaamiseen kuuluu kyky tehdä kokonaisvaltaisia ja vailla tarkkaa hahmoa olevia kysymyksen asetteluja, käyttää intuitiota oikein ja antaa informaatiolle merkitys tai merkityksettömyys, juuri hänen ainutlaatuiseen tilanteeseensa tässä ja nyt (Onnistuneen konsulttihankkeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum oyj, 2003). Tähän tuskin mikään it pystyy, ehkä ei milloinkaan.

167. Ääretön

167. Ääretön Ict:n lapsen kengissä osoittaa myös se, ettei se kykene laskemaan yhteen nollan ja yhden välissä olevia reaalilukuja. Tämä ongelma heijastelee puolestaan ihmisen kykyä käsittää äärettömyyttä, sillä jos yhden ja nollan välistä vähennetään äärettömän monta lukua, välille jää vielä äärettömän monta lukua. Ääretön sanaa käytetäänkin arkikielessä kuin pöytäsuolaa, vaikkei kukaan tiedä mitä se tarkoittaa. Äärettömyyskäsitteen mysteerillä saattaa olla yhteys kaikenkattavalle teorialle, joka selittäisi kaikki avaruuden ilmiöt. Jos tällainen teoria keksitään, silloin olisivat it:lle edellytykset toimia maailman herrana.

tiistai 20. elokuuta 2013

169. Miten it on parantanut valtionhallinnon tuottavuutta?

Valtionhallinnon tuottavuusohjelman tavoitteena on vähentää 9600 henkilöä vuoteen 2011 mennessä. Se on saanut viimepäivinä kärjekästä arvostelua sekä poliitikoilta että virastoilta itseltään. Eduskunnan kyselytunnilla 25.1. 2007 muutamat opposition edustajat tivasivat pääministeriltä perusteluja ohjelmalle ja vaativat sen lopettamista. Korkeimman oikeuden presidentti Pauline Koskelo epäili TV:n lauantaiseurassa 27.1.2007 tuottavuusohjelman vaarantavan kansalaisten oikeusturvaa. Julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen on välttämätöntä, mutta näin suurin tavoittein, alkuperäinen tavoite oli 18000 työtekijää, se on ulkopuolisille yllätys. Sen takana saattavat olla, julkisuudessa vähemmälle huomiolle jääneet, vuosikymmenien ajan kestänyt panostus ict:n kehittämisen ja nyt sen tulosten ulosmittaus. Julkisessa keskustelussa tuottavuudella on tarkoitettu milloin työn tuottavuutta, milloin kokonaistuottavuutta, tekemättä eroa niiden välille. Tämäkin on aiheuttanut aiheen ympärillä sekaannusta. Nyt olisi paikallaan tehdä pienimuotoinen selvitys muutamasta virastosta siitä, kuinka paljon nämä ovat käyttäneet resursseja it-toimintoihin viimeisten vuosikymmenien aikana. Asialle antaa vielä lisämerkityksen se, että on kulunut noin kolmekymmentä vuotta valtionhallinnon it-toimintojen laajalla rintamalla alkaneesta it-toimintojen kehittämisestä ja hyödyntämispyrkimyksistä. Lähtötietojen saantia auttaa se, että on myös kulunut noin kolmekymmentä vuotta siitä, kun valtionhallinnossa ryhdyttiin soveltamaan laajassa mittakaavassa sisäistä laskentaa, joka mahdollistaa kustannusten ja tuotosten seurantaa. Kohteina voisivat olla esimerkiksi verohallinto, tulli, patentti- ja rekisterihallitus, maanmittauslaitos, tuomioistuinlaitos, vankeinhoito ja poliisi. Selvityksen laadintaa helpottaa näiden virastojen tuotteiden pysyminen suurinpiirtein samankaltaisina koko selvityksen kattavan ajan. Tärkein mielenkiinto kohdistuisi kokonaistasoon, ei yksittäisiin virastoihin. Raportissa voitaisiin selvittää muiden muassa virastojen henkilökunnan määrien, kokonaisbudjettien, it-budjettien ja keskeisen suoritteiden kehitys kolmenkymmenen vuoden ajalta tai siltä ajalta, jolta tiedot ovat saatavilla. Tavoitteena olisi tuottaa perusdataa, josta voitaisiin päätellä joitain karkeita kehityssuuntia pyrkimättäkään yksityiskohtaisiin tuottavuuslukuihin. Selvitykseen liittyvistä monista ongelmista huolimatta, tällaiseen raporttiin näyttäisi nyt olevan tarvetta.

170. Pätevyystestit

Mikkonen käsitteli artikkelissaan sellaisten johtajien valintaa, joiden tiimi on johtoryhmä, ja Kaarela työ/kehittämistiimin jäsenen valintaa. Rekrytoinnin kannalta tällä on ratkaiseva ero, sillä johtoryhmä on olemassa vain kokoontuessaan ja käsittelee organisaation strategisia kysymyksiä, mutta työtiimi toimii koko ajan jonkin konkreettisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä tietenkin vaikuttaa johdon ja työtiimin jäsenen valintakriteereiden eroihin. Testitulokset ovat tulenarkaa tavaraa, eikä niitä tule jakaa kuin valintakokouksessa, ja kokouksen jälkeen ne on kerättävä hävitettäviksi. Kokemus on opettanut, että jos näin ei menetellä, ne alkavat elää oma elämäänsä vuosiksi eteenpäin. Toinen tapa on, että testeistä vastaava suullisesti selostaa valintakokouksessa testin tuloksia ja vastaa kysymyksiin. Julkisella (ja myös yksityisellä) sektorilla sovelletaan vielä yleisesti tapaa, että ensin katsotaan, ketkä täyttävät muodolliset pätevyysvaatimukset ja sen jälkeen, milloin milläkin perustella, valitaan sopivin.

171. Eduskunta vaihtuu - virkapomot eivät!

Ei ihme, jos valtion työpaikoilla uudistustahti on verkkaista ja ihmisiä ahdistaa, kun samat virkapomot istuvat vuosikymmenestä toiseen samoilla paikoilla. Ja meno jatkuu, sillä eduskunnan hallitonvaliokunnan puheenjohtaja Matti Väestö totesi 5.2 .2007 aamulla TV- uutisissa, ettei lakiesitystä johdon kierrätyksestä "ehditä" antaa eduskunnalle tänä keväänä. Väestö antoi ymmärtää, että asiantuntijuus on johtajuutta tärkeämpi. Tämä merkitsee, että samat vanhat johtajaparrat istuvat ratkaisemassa samoja ongelmia samoilla viisauksilla, maailman muuttuessa yhä vinhemmin heidän ympärillään. Täytyy vain ihmetellä, miksi yksi parhain ja halvin keino halinnon tehostamiseksi taas kerran jää käyttämättä. 5.2.2007

176. Yksi ict:n erikoisuus

Yrityksen ict-asiat ovat samalla sekä strategisia että operatiivisia kysymyksiä, kuten monet muutkin yritysjohdon tehtävät ovat. Ict:n strategisuutta ja muutosvauhtia osoittaa se, että kymmenen vuotta vanhoilla leadershipmenetelmillä pärjää vielä nyt mainioista, muttei kymmenen vuotta vanhoilla ict-järjestelmillä. Yksi ict:n erikoisuus on se, että vaikka sen strategisuus tunnustetaan, sitä on ulkoistettu ja ulkoistetaan erityisen paljon. Vaikka yritysjohto kuinka vakuuttaa, ettei strategiasta päätöksen tekoa ole ulkoistettu, on syytä epäillä näin käyneen, kun katsoo volyymejä, joilla it-palveluja ostetaan. Ei kannata unohtaa, että it:n käytännön ongelmat ja niiden hallinta ja ratkaiseminen luovat perustaa it:n merkityksen ymmärtämiselle yrityksen liiketoiminnassa. Tämä puolestaan luo perustan it- strategioille. Kärjistäen voidaan sanoa, että 90 prosenttia it:stä on aluetta, josta ei varmuudella voi sanoa, onko se huomenna strategista vai operatiivista. Tietysti yritykset ovat tässä erilaisia, mutta joka tapauksessa pääsääntönä voidaan pitää: mieluimmin yrityksen ylimitoitettu it-osaaminen, kuin kustannustehokas it-palvelujen ostaminen. Tietohallintojohtajien kuulumisesta johtoryhmään ei kannata tehdä arvovaltakysymystä, vaan liiketoiminta ratkaisee sen, onko it yrityksen menestymisen kannalta strateginen kysymys. Kaikissa yrityksissä se ei sitä ole. Osalla CIO:lla ei oletkaan johtoryhmässä mitään tekemistä.

177. Arpaa heitettiin - uusi eduskunta

Kansa on heittänyt noppansa - ei siis antanut sanaansa - juuri pidetyissä eduskuntavaaleissa. Vaalien arpajaisluonne johtuu siitä, että puolueiden mainoslauseet eivät sisällöltään poikkea toistaan, ainoastaan retoriikaltaan. Vaaleista puuttuivat ja puuttuvat suuret teemat (terveydenhoidon kokonaisvaltainen yksityistäminen, energialaitosten hankkiminen valtiolle, jne), joiden puolesta tai vastaan on "pakko" äänestää. Suurelle osaa äänestäjiä sattuma tai vaalikopissa mieleen tuleva oikku ratkaisikin, mille puolueelle ääni meni. Ei tällaista ailahtelua voida millään mielipidemittauksilla ennustaa. Ainut mikä on ennustettavissa, on vaalimatematiikan armottomuus ja sen lähes pöyristyttävät tulokset: lähes 8000 äänellä ei päässyt senaattoriksi ja noin 20000 äänellä kokoomus sai viisi paikkaa enemmän kuin demarit. Suuret teemat syntyvät vain, jos edellinen hallitus on vienyt läpi merkittäviä yleiskunnallisia hankkeita. Tällaiset uudistukset heräävät lähes aina puolessa kansaa intohimoista vastustamista. Vääryydet onkin korjattava seuraavissa vaaleissa. Ainoan poikkeuksen suurissa teemoissa teki vihreät perustoimeentulopalkallaan, minkä hintana niiden on todennäköisesti jääminen oppositioon. Tämä taas sen takia, että hallituksen muodostajalla on varaa valita vihreiden tilalle muu puolue, kristillisdemokraatit. Puolueita riittää. Onkin päivänselvää, että puoluekenttä sirpaloitumisineen kaipaa vielä suurempaa remonttia kuin kuntakenttä, mutta tekijät puutuvat, koska nykyiset puolueorganisaatiot, -johtajat ja -työntekijät menettäisivät asemansa ja rahoitus menisi uusjakoon. Suomen kansan onkin turha odottaa puoluekentän tiivistymistä 2-3 toistaan selvästi ohjelmillaan erottuviksi puolueiksi ja tätä kautta kunnon vaaleja, vaan sen on tyytyminen joka neljäs vuosi arpomaan vaalikopissa edustajansa parlamenttiin. Koska kansaedustajat ovat kokonaisia (ei murto-osia) ihmisiä, mikään matemaattinen malli ei voi jakaa oikeudenmukaisesti edustajia lukuisten puolueiden kesken. Samalla äänestysprosentti tulee laskeman jatkuvasti, koska tulos on osin sattumanvarainen, äänestäjillä, eikä kellään muullakaan, ole käsitystä, mitä edellinen hallitus on saanut aikaan ja mitä eroa eri puolueiden vaalilupauksilla on. Jakovara on humpuukia personal.inet.fi/koti/pekka.huttunen 21.3.2007

178. Varo hallitus yksityistämistä!

Vuoden 1992 VM:n budjettiriihessä Viinanen niitttasi pöytään katsastuskonttorien yksityistämisen alkutahdit. Tästä alkoi kehitys, jossa katsastusasemat nyt ovat kansainvälisten yritysten omistuksessa ja katsastuksien hinnat nelinkertaistuneet. Lisää on seurannut. Viimeisimpänä pisarana Terveystalo on mennyt pörssiin. Hätyytyskellojen pitäisi jo soida, ei sen takia, etteivätkö terveystalot saisi mennä pörsseihin, vaan sen takia, että terveystalot saavat valtion tukea ( KELA-korvaukset) ja niissä pitävät vastaanottoja ja niitä omistavat lääkärit, jotka samalla työskentelevät julkisella sektorilla. Syystä voidaan kysyä: missä piilee vapaa kilpailu ja esteettömyys, kuka maksaa terveystalojen osingot omistajilleen, miten on mahdollista, että tällaisessa toimintaympäristössä ja -mallissa yksityinen sektori voi tarjota palvelujaan edullisemmin kuin julkinen sektori? Julkisen sektorin palvelujen tuottamisessa onkin nyt häämöttämässä käännepiste, jossa kriittinen massa palveluja siirtyy ja siirretään yksityissektorille, jolloin isot kansainväliset yritykset kaappaavat julkisen sektorin vastuulle kuuluvien palvelujen tuottamisen itselleen. Sähköbisnes on jo mennyt. Seuraavina vaaravyöhykkeessä ovat yksityiset lääkäriasemat, vanhustenkodit ja nuorisokodit. Tulevassa hallitusohjelmassa on vedettävä selvät rajat ja linjat, joiden perusteella yksityissektorin palvelujen käyttöä lisätään. Tilaaja-tuottajamallissa pitää korostaa nykyistä enemmän ostajan ja myyjän rooleja, jolloin maksajan ja maksun saajan roolit ovat myös selvät ja näin vältytään katsastusaseman palvelujen tilaajan hämmästykseltä ja terveystalojen lääkäreiden kaltaisilta kaksoisrooleilta. Lähtökohtana pitää olla, että jos on odotettavissa muutaman toimittajan monopolimarkkinat, palveluja ei osteta tai annetta yksityissektorin tehtäväksi kuin erittäin harvoissa tapauksissa. Tämä koskee etenkin pakollisia palveluja, kuten maanmittaus- ja kaupparekisteripalveluja ja keskeisiä hyvinvointipalveluja, kuten terveys-, hoiva- ka kulutuspalveluja. Meneillään oleva kuntasektorin uudistaminen lisää varaa ajautua hallitsemattomaan tilaan julkisen ja yksityisen sektorin välillä tuottaa hyvinvointipalveluja. Pahimmassa tapauksessa julkinen sektori menettää osaamisensa, ja siinä samassa laatu- ja hintakontrollin, tuottaa hyvinvointipalveluja, jolloin se joutuu yksityissektorin armoille. Kun julkinen sektori pitää langat käsissään, yksityissektorille löytyy aitoihin markkinoihin perustava rooli tuottaa sellaisia palveluja, kuin se katsoo tarpeelliseksi. 5.4.2007

179. ICT-enkeli

Yksi käytännön ratkaisu Vuokolan kysymykseen, cio:stako sosiologi, on löytää yrityksen sisältä johtoryhmätason henkilö, joka hallitsee bisneksen teon ja samalla ymmärtää it:n hyödyntämismahdollisuudet bisneksessä, johtamisessa ja yrityksen erilaisissa työyhteisöissä. Käytännön havaintojen mukaan it-enkelin työn onnistumisessa korostuvat ennen kaikkea hänen sosiaaliset taitonsa. Tällöin it-enkeli ja cio muodostavat työparin, jossa voivat yhdistyä Vuokolan peräänkuuluttamat laaja-alaiset strategiset taidot, joiden avulla it:n hyödyntäminen saa yrityksessä konkreettiset merkitykset eikä huuhtoudu vuoroveden lailla pois odottamaan uusia aaltoja. Jos yrityksessä ei ole luontevaa kandidaattia it-enkeliksi, häntä ei kannata alkaa tekemällä tehdä, sillä käytännön realiteettien kannalta henkilö joko on, tai eli ole it-enkeli. Loistavaa olisi, jos hän löytyisi johtoryhmästä. personal.inet.fi/koti/pekka.huttunen 19.4.2007

182. Nuorten eläkemaksut

Jouko Ylä-Liedenpohja kirjoitti täyttä asiaa 29.4.2007 kritisoidessaan HS:ssä suomalaista eläkesysteemiä. Esa Swanljungin vastaus HS:ssä 6.5.2007 ei vakuuttanut, vaan se oli ontto kaiku menneestä suljetusta maailmasta. Mihin nuoren työeläkemaksut katoavat, sillä jos nuori ja hänen työnantajansa maksavat hänelle 35 vuoden ajan 400 euron eläkemaksua kuukaudessa 3,5 prosentin tuotolla, nuorelle riittää omista eläkemaksuistaan, hänen täytettyään 65 vuotta, 30 vuodeksi 1400 euron eläkettä kuukaudessa? Jos tuotto on 4,0 prosenttia, eläkettä riittää 42 vuodeksi. Suuntaa antava laskelma (nykyarvoilla) osoittanee myös, kuinka paljon oleellisempi tekijä on tuottoprosentti kuin eläkemaksun suuruus, sillä tuoton nousu 3,5 prosentissa 4 prosenttiin vastaa 70 euron eläkemuksun nousua kuukaudessa. Tällaisessa tilanteessa mikään riskirahoitus ei tulo kuuloonkaan, koska kohtuullinen tuotto riittää vallan hyvin. Esimerkki osoittaa, kuinka keskeistä eläkkeiden turvaamisessa on kerättyjen eläkemaksujen tuotto. Tällä hetkellä tuotot on monopoliasemassa olevien, kilpailulta suojattujen ja laskentakaavojaan, kuin kultaista taljaansa, suojelevien eläkefirmojen vastuulla. Ei olekaan ihme, jos firmojen edustajat mieluimmin puhuvat suurista ikäluokista, eläkkeiden leikkauksilta ja eläkemaksujen suurentamisesta kuin firmojensa toiminnan tehostamisesta. Pisimmälle puheissaan meni Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas, joka sanoi ennen vaaleja, että sen joka vaatii eläkkeiden nostamista, pitää osoittaa varat siihen. Varat löytyvät eläkefirmojen bunkkereiden hallitulla purkamisella luomalla edellytykset aidolle kilpailulle eläkemaksuista. Tällöin eläkemaksujen suurentamisen ja eläkkeiden pienentämisen ruinaamisen sijasta eläkefirmojen on alettava markkinoiman itseään edullisilla eläkemaksuilla ja kohtuullisen suurilla eläkkeillä. Ennen kuin tähän päästään, on koottava puolueeton pysyvä asiantuntijaelin (kuten Stakes), joka tuottaa ja jakaa julkisuuteen tieota eläkesysteemin rahavirroista, sillä nykyjärjestelmässä hallitus on tiedon saannissa eläkefirmojen armoilla. Tällöin voi paljastua, että eläkkeiden suurentaminen ei maksa mitään, koska se lisää kysyntää ja suurimmalla osalla vanhoista ihmistä koko eläke menee hoitolaitosmaksuihin ja laitosten kanttiinilaskuihin. Mutta tämähän on tulonsiirtoa yksityiseltä sektorilta julkiselle! Vai miten se Tilkan tapauksessa menikään? Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas virkkoi hastavasti ennen vaaleja, että sen, joka esitää eläkkeiden nostamista, hänen pitää samalla esittää mistä rahat. Sailaksen puhe oli ylimielinen ja prokandistinen. Hän unohtaa tahallan, että eläkeyhtiöiden on pyrittävä kohottamaan kannattavuuttaan kaikin keinoin siinä missä muidenkin yhtiöiden. Ongelma on se, ettei eläkeyhtiöillä ole kilpailua, joten miksi rieuha olemattomilla markkinoilla, kun rahaa saa työantajilta ja palkansaajilta ja uhkikuvilla voidaan pelotella eläkkeet pieniksi. Eläkefirmojen lausunnoista saa käsityksen, että palkansaajat ja yritykset ovat eläkeyhtiötä varten. 30 vuotta sitten eläkefirmojen vankka institutionaalinen asema oli perusteltua, mutta nykyisessä globalisaatiossa asenteiden on syytä muuttua päinvastaisiksi. Olisi korkea aika tunnustaa, että palkansaajat ja yritykset ovat vain ulkoistaneet eläkkeistä huolehtimisen eläkefirmoille. Eläkefirmat ovat viimekädessä palkansaajien ja yritysten palkkalistoilla.

183. Vantaan kaupunki - lentomelun vanki!

Lentoliikenteen kiihtyvää kasvua Helsinki - Vantaa lentokentällä osoittaa se, että Finnair vaatii uuden terminaalin rakentamista, ennen kuin meneillään oleva terminaalilaajennus on edes valmis. Kasvu merkitsee lentomelun vääjäämätöntä lisääntymistä Vantaalla ja Pohjois-Espoossa. Tästä ongelmasta vaietaan, ja kysyjälle nousee seinä eteen. Tiedustelin ilmailulaitokselta (IL) 30.4.2007 mm., kuinka paljon koneiden laskeutumisien määrät kasvavat seuraavan kymmenen vuoden aikana Helsinki - Vantaa lentokentällä, mitä on ilmailulaitoksen mainostama tasapainoinen melunhallinta, eikö melumittaus pitäisi antaa ulkopuolisen asiantuntijatahon tehtäväksi. Vastaukseksi sain vain, että olemme pahoillamme, kun lentomelu teitä häiritsee. Vantaan kaupunki on asiassa yhtä vähäsanainen. Viimeisin Vantaa suunnittelee ja rakentaa-lehti olisi tarjonnut erinomaisen tilaisuuden esittää mm. kriittisimmiät melumittaustulokset, lentomelukartat, ennusteet melumäärien kehittymisestä, periaatteet, joiden mukaan koneen laskeutumis- ja nousureitit valitaan. Mainitussa lehdessä melukarttoina oli vain äärimmäisen epäselvä piirros, joka todennäköisesti kuvasi jonkin lentokentän ympäristöä. Pyydänkin Vantaan kaupungilta vastauksia em. kysymyksiini. Vastausten saaminen on ehdottaman tärkeitä, kun asukkaat tekevät päätöksiä Vantaalle muuttamisesta ja sieltä poislähtemisestä, asunnon ostamisista ja vaihtamisista, rakentamisesta, peruskorjauksista, tontin jakamisesta, jne. Tiedottamisen tärkeyttä osoittaa se, että pienellä melukäyrän siirrolla tontti voi joutua rakennuskieltoon. Melumittauksen luotettavuutta ei lisää yhtään se, että Vantaan kaupunki on asiassa edunsaaja lentokentän yli 11 000 :sine työpaikkoineen ja mittauksen tekee saastuttaja (IL) omalla menetelmällään. Luottamusta ei myöskään lisää IL:n harhaanjohtava lausuma lentokonemeluselvityksessään 2005: "Liikennemäärä on kasvanut edellisestä vuodesta noin 7 %, mikä vastaa 0,3 dB kokonaismelun määrän kasvua." Jos oletetaan laskeutumisien vuosikasvuksi viisi prosenttia, suoraan verrannollisesti laskemalla lentomelun määrä Vantaalla kaksinkertaistuu14 vuodessa ja kolminkertaistu 22 vuodessa. Ennen pitkään tilanne muodostuu katastrofaaliseksi, eikä lentomelualueen nykyistä 50000 asukasta yhtään lohduta se, että keskellä kaupunkia sijaitseva kenttä on valittu kaksi kertaa Euroopan parhaaksi lentokentäksi. Tämän hyminän alle Vantaan kaupunki ja IL vain yrittävät peittää tulossa olevaa valtavaa melusaastetta. Ensimmäisenä toimenpiteenä kenttä tulee asettaa yölentokieltoon ja tunnustaa se, että nykyinen noin 10 dB:n yöhaittalisä mittausarvoihin on hallinnollinen temppu, joka ei johda mihinkään, koska, de facto, meluarvoja ei valvo kukaan ja raja-arvojen ylittämisestä ei seuraa mitään. Valvonta ei kertakaikkiaan ole kenenkään sellaisen tahon intressissä, joka voi vaikuttaa valvonnan laatuun ja tehoon. Päinvastoin hyötyjien intressinä on vaieta melusta. Toisena toimenpiteenä, kehäradan toteuttamisen yhteydessä, tulee nostaa suunnittelupöydälle yökiitotien rakentaminen kauaksi asutuksesta. Tätä ryhdytään toteuttamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun melualueilta alkaa väestöpako ja Vantaa saa lopullisesti melukaupungin maineen.

185. Mistä johtajia

Pätevän johtajan välttämättömiä ominaisuuksia ovat mm. ulospäin suuntautuminen, hyvä kommunikaatiotaito ja pitkäjänteisyys. Nämä ovat hyvin pitkälle periytyviä ominaisuuksia, joita ei juuri voi oppia tai opetella. Jo tämä rajaa johtaja-aineksen murto-osaan normaalista työikäisestä väestöstä. Kun otetaan huomioon vielä muut johtajavaatimukset ja se, onko henkilö edes halukas johtajaksi, päädytään hyvin pieneen johtaja-ainesjoukkoon. Niinpä tony blair-tyyppejä syntyy Englannissa kerran 10 vuodessa ja Suomessa kerran 100 vuodessa. 10.6.07

186. Vaikeneminen ei ole aina kultaa

Kuten Anu Karttunen toteaa, kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin Vanhasen ohjeesta pidättäytyä vastaamasta Gallup kyselyihin. Vanhasen vaikenemislinja on suoraa jatko hänen johtamistavalleen: reagoidaan, kun tarvitaan, ja hiljaisuudessa hyvää tulee. Hyvääkin tällaisessa linjassa on, mutta huonoa vielä enemmän. Pari esimerkkiä: Suomi ei ole ollut aloitteellinen EU-kehittäjä, vaan lähinnä sivusta seuraaja, eikä Venäjän kaupan ja liikenteen esteiden poistamisessa ole edetty riittävästi. Suurin ongelma kuitenkin piilee siinä, että ministeri ei ole minkä tahansa organisaation johtotroikan jäsen, vaan maan hallituksen, jonka tehtävänä on luoda hyvinvointia ja turvallisuutta kansalle, ja joka viime kädessä on vastuussa tekemistään äänestäjille. Tässä työssä hallitusta suitsivat muodollisuudet ja protokollat sekä hallitusohjelma, mutta sitä enemmän löytyy hyviä vaihtoehtoja päätöksentekoon, mitä dynaamisempi hallitus on. Monipuoluehallitukset - lukuisten puolueiden "itsenäiset" ministerit - ovat aina myötävaikuttaneet ministeriöiden haitalliseen sektoroitumiseen ja reviiriajatteluun. Kun tähän lisätään puuttumattomuus toisten asioihin, ministeriöiden hallinnonalojen keskinäinen yksinäisyys vain kasvaa - rajat jyrkkenevät. Aktiivisuudesta ja tiedottamisesta hallitus voisi ottaa oppia Ahtisaaren Kosovo-projektista

187 Eläkesysteemit syyniin

Viime kuukausina käyty keskustelu eläkkeistä on hämmentävää. Puheenvuoroja ovat käyttäneet mm. yliopistoprofessorit, Etla, eläkefirmat, valtiovarainministeriö ja VATT. Eläkeasiat ovat monimutkaisia, ja ilman perusfaktoja yksittäisen kansalaisen on mahdotonta ottaa kantaa niihin muuta kuin yksityiskohtia repostelemalla. Kuvaavaa tilanteen vähättelylle on, että Etlan edustaja ehdotti kansalaisten tietovajeeseen eläkeasioiden opetuksen lisäämistä peruskoulutuksessa. Tämä ei tietenkään riitä, sillä eläkeasiat ovat myös vakuutus-, eläke- ja väestömatematiikkaa, juridiikkaa, finanssi- ja budjettipolitiikkaa, konsernihallintoa ja -kirjanpitoa sekä työmarkkinapolitiikkaa, ja paljon muuta. Miljoonapäisen eläkeläisten joukon onkin ollut tyytyminen vastapuolen, kuten Etlan, Pt:n ja VM:n, enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisiin ja pimitettyihin tietoihin. Miksei esimerkiksi kukaan asianomainen taho sano sitä, kuinka paljon oleellisempi tekijä eläkemaksujen tuoton lisäys on kuin eläkemaksujen korotus? Puolen prosenttiyksikön tuoton lisäys voi vastata 20 prosentin suuruista eläkemaksun korotusta. Yksipuolisen eläketiedon vastapainoksi tarvitaankin eläkkeensaajien tutkimuskeskus tuottamaan tietoa eläkejärjestelmistä. Koska tämä ei todennäköisesti tule saamaan rahoitusta valtiolta, työnantajilta eikä palkansaajilta, eläkkeensaajien on perustettava yhdistys hoitamaan tutkimusta ja anottava sille rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä.

188 Helsinki - Vantaan lentokentälle yölentokielto

Raino Ilaskivi esitti IS:n mielipideosiossa, että Malmin lentokenttä tulisi uudistaa eikä suunnitella uutta kenttää Porvoon lähelle. Pääkaupunkiseutu tarvitsee uuden lentokentän jo sen takia, että Helsinki - Vantaan lentokentän jatkuvasti paisuvaa liikennettä on siirrettävä muualle. Tähän ei sovellu Malmi vaan Porvoon Backas. Espoon ja Vantaan melualueiden asukkaille vuosi vuodelta kasvava melutaakka käy kestämättömäksi. Tästä syystä on otettava käyttöön nykyistä vähemmän melua aiheuttavat laskeutumis- ja nousujärjestelmät ja muutamassa vuodessa kiellettävä yölennot kokonaan Helsinki - Vantaan kentällä. Helsinki - Vantaan kentän meluongelman on vaikeaa ylittää julkisuuskynnystä, ja siitä on ylipäätään hankalaa saada luotettavia tietoja, sillä liikelaitos Finavia edunsaajana itse mittaa ja raportoi meluarvot valvoville viranomaisille. Esimerkkinä tiedon harhanjohtavuudesta on Finavian 8.8.2005 lentokonemeluselvityksen maininta: "Liikennemäärä (laskeutumisien ja nousujen määrä) on kasvanut edellisestä vuodesta noin 7 %, mikä vastaa 0,3 dB kokonaismelun määrän kasvua." Tätä on vaikeaa ymmärtää, sillä esimerkiksi yhden laskeutuvan Airbus A 320-tyyppisen koneen melu kohtisuoraan alas maan pinnalle 20 kilometrin matkalla ennen kenttää on 85 desibeliä ja kahden koneen melu on häiritsevyyden kannalta kaksi kertaa tämä määrä. Kun tällaisia laskeutumisia on satoja vuorokaudessa, niiden alle jäävien kaupunginosien melutaakka ylittää ihmisten sietorajan.

190 Pankkikriisi

Suomeen ei tule 1990-luvun alun kaltaista pankkikriisiä, sillä 1990-luvun vaihteessa tehtiin 30 prosentin devalvaatio, rahoitusmarkkinat vapautettiin, luotonanto luottokelvottomille oli osin täyin epätervettä. Nämä olivat itse aiheutettuja tauteja siinä tilnteessa. Kun samalla NL romahti ja sen seurauksena idänkauppa syöksyi 25 prosentista viiteen prosenttiin ja työttömyysaste kohosi 20 prosenttiin, soppa oli valmis. EU -aikana tällaista soppaa Suomessa eivät enää pysty mitkään tahot keittämään eikä Venäjä aikaan saamaan. Koreintaan tulee jonkin asteinen yleinen taantuma. Velalliset voivat nukkua yönsä rauhassa.

191 Ryhmäkannetta virkatyönä

Suomi ei ole esivaltakeskeinen auktoriteettien maa sattumalta vaan kehityksen tuloksena. Maan erkaantuminen Ruotsista tapahtui väärällä hetkellä, kun Svea-naapurimme alkoi saada liberalismin vaikutteita lännestä. Tsaarin valta vain vahvisti Ruotsi-Suomelta perittyjä pitkiä, pystysuuntaisia, ontosti kaikuvia komentoketjuja, joiden varassa virkamiehet toimivat, ja piti yllä ilmapiiriä, joiden mukaan fabriikkien pärjätäkseen tuli toimia samaan aikaan, kun patruunat taistelivat elinkeinovapauden puolesta. 1900-luvun sotien aikana ei tietenkään ollut mahdollisuus höllätä esivaltakeskeisyyttä. Jatkoa seurasi, sillä sotakorvauksien maksaminen vaati keskitettyä ohjausta, auktoriteetteja ja nöyrää puurtamista tehtaissa. Siirtolaisväestö ja rintamamiesten asuttaminen pakotti ihmiset sinnikkäästi raatamista korpimailla ja rakennuksilla, missä osallistumiselle ja kehityskeskusteluille ei ollut tilaa. Eipä olekaan ihme, että Suomi on lahjomaton esivaltakeskeisyyden ja vaiennettuja maa. Yhtenä esimerkkinä tästä on uusi ryhmäkannelaki, josta jätettiin pois pörssi- ja ympäristövahingot. Se koskee vain kuluttaja-asioita, ja kanteen voi nostaa vain kuluttaja-asiamies. Viranomainen siis päättää kansalaisten puolesta voidaanko käräjöintiin porukalla mennä. Ympäristövahingot saa itse kukin ottaa kontolleen, vaikka esimerkiksi lentomelu, kivimurskaamosaaste ja päästöt vesistöihin selvästi rikkoisivat lupaehtoja. Kansalaisten silmin ei näytä myöskään hyvältä, että valtio on delegoinut ympäristöluvan seurannan saastuttajalle (mm. Finavia). Ryhmäkanne on yksi osoitus, kuinka vaikeaa on luopua vuosisatoja kestäneestä esivaltakeskeisyydestä kansalaisosallistumisen ja -vaikuttamisen hyväksi. Ruotsi on pystynyt siihen, mutta sillä onkin 200 vuoden etumatka. Ryhmäkennelaki on myös merkki siitä, kuinka kaksisaisamoralistinen valtio on ympäristökysymyksissä: foorumeilla puhutaan puhtaan ympäristön puolesta, mutta ei sallita kansalaisten joukolla puolustautua luonnon saastuttajia vastaan eikä olla valmiita luomaan ennakkopelotetta ympäristörikollisille. Koillisväylä aukesi, mutta päättäjien silmät eivät. Loppujen lopuksi Suomi sai juuri sellaisen ryhmäkanteen, kuin se ansaitsi. personal.inet.fi/koti/pekka.huttunen

192 Kunnatko valtion sopimusyrittäjiksi?

Oli sateisen viikonlopun jälkeinen maanantai budjettipäällikön ilmoittaessa valtiovarainministeriön johtoryhmässä, että vuoden 1992 budjettiin pitää saada 16 miljardin markan tukierä pankeille. Se tuntui valtavalta summalta - noin kahdeksan prosenttia budjetista - ja kuten tunnettua on, se oli vasta noin viidennes tarvitusta määrästä. Sinä viikkona rävähti ensimmäisen kerran julkisuuteen tulevan laman ensioireet. Silloin en tiennyt, mutta nyt tiedän, että sillä viikolla avautui Suomessa tie uusliberalismille, vaikkei tätä sanaa vielä käytetty ja kukaan ei aavistanut tulevan kehityksen kulkua. Syksyn budjettiriihessä Viinanen nuiji pöytään katsastuskonttoreiden liikelaitostamisen, mikä johti myöhemmin niiden yksityistämiseen ja katsastusmaksujen monikertaistumiseen. Vanhat katsastuskonttorit saavat kyllä osin syyttää kohtalostaan itseään jäykän autoritäärisen palvelunsa seurauksena. Jo ennen pankkikriisiä oli aloitettu valtion budjetoinnin ja budjettirakenteen kehittäminen. Siirryttiin kehysmeneteltyyn ja tulosbudjetointiin, ryhdyttiin soveltamaan puitelainsäädäntö ja ohjausta väljennettiin. Näillä toimenpiteillä ei ollut alunperin mitään tekemistä uusliberalismin kanssa, koska nähtiin - minä mukana - että iänkaikkisen jäykkiä ohjausjärjestelmiä oli kerta kaikkiaan uudistettava. Tarkoituksena oli vain tehostaa hallintoa. Mainitut uudistukset ja myöhemmin käyttöön otettu tilaaja-tuottaja-malli olivat kuitenkin julkisen hallinnon sisäistä uusliberalisointia, joka myöhemmin, kuin varkain, avasi tien ulkoiselle uusliberalismille - markkinaehtoiselle kilpailuttamiselle ja yhtiöittämiselle. Julkisen sektorin, etenkin kuntasektorin, palvelujen tuottamisessa onkin nyt menossa täysvaltaisen uusliberalismin kausi, jossa isot kansainväliset yritykset voivat kaapata julkisen sektorin vastuulle kuuluvien palvelujen tuottamisen itselleen. Osa sähköbisneksestä on jo mennyt. Seuraavina vaaravyöhykkeessä ovat terveyskeskukset, sairaalat, vanhustenkodit ja nuorisokodit, jne. Jos sairaanhoitajien lakko alkaa, se vauhdittaa tietä yksityistämiselle. Puitelainsäädännöstä oli myös seurannut, että kunnat olivat ryhtyneet soveltamaan eri tavoilla väljää lainsäädäntöä. Erilaistumista on tapahtunut jo siinä määrin, että voidaan kysyä, toteutuuko palvelujen saannissa kansalaisten yhdenvertaisuusperiaate (erot omaishoidossa, nuorten psykiatrisessa hoidossa, mielenterveyspalveluissa, kaavoituksessa, jne). Ajatus siitä, että uusliberalismi olisi jonkun tahon pitkäjänteisen pyrkimyksen tulos, on väärä, sillä julkisen sektorin sisäinen uusliberalismi (kehysmenettely, puitelainsääntö, tulosohjaus, jne) levisi vain raameistaan vapaiden markkinoiden ja tuottavuuden kohottamisen nimissä tilaaja-tuottajamalleiksi ja yhtiöittämisisksi koko hallintoon. Ennen kuin julkisen valta menettää kokona otteena hyvinvointipalvelujen tuottamisessa, seuraava askeleena tulisi harkita valtio-kunta-suhteen uudelleen määrittelyä. Kuntien ja valtion väliset hyvinvointipalvelujen tuottajasopimukset saattaisivat olla yksi keino räätälöidä kuntakohtaisesti palvelujen laatu ja hinta sekä valtion rahoitusosuus. Kunnat toimisivat eräänlaisina sopimusyrittäjinä (fränkkäreinä) suhteessa valtioon. Tuottajasopimusten käyttöön otto edellyttää kuntien lukumäärän supistamista noin sataan ja sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön yhdistämistä peruspalveluministeriöksi, joka neuvottelee sopimukset valtion puolesta. Vastaava menettely: tulossopimukset, on jo nyt käytössä valtion sektorilla.

195 Aamu it-keskuksessa

Ministeriöiden muutamat tietohallintojohtajat ovat epäilleett valtion it-keskuksen vääristävän kilpailua, lisäävän byrokratiaa, yksikön koon olevan liian suuri ja ettei ammattitaitoista henkilökuntaa saada. Valtion hallintoon pätevät samat konserniohjauksen ja -johtamisen periaatteet kuin yksityiseen sektoriin. Sen erityispiirre kuitenkin on ministeriöiden suuri itsenäisyys ja toimivalta hallinnonalansa asioissa. Niiden itsenäisyys on niin suuri, ettei ole olemassa eduskunnan istuntoa (yhtiökokousta), jossa voitaisiin kumota ministeriön päätös sen toimivaltaan kuuluvassa asiassa. Tästä seuraa, että ministeriöt ovat hyvin itsenäisiä myös it-asioissaan. Tilanne oli toinen vielä 1980-luvun lopulla, jolloin it-asioista käytännössä päätti valtiovarainministeriön järjestelyosaston atk-toimisto ja toimeenpanijana oli valtion tietokonekeskus. Valtion konsernitasolle onkin viimevuosiin saakka jääneet ne it-strategiat, joita hallinnonalojen it-strategiat eivät kata. Konsernijohdon kannalta tämä on liian passiivinen ohjausmalli. Valtion konsernijohdon tulee suunnitella ennen kaikkea valtion hallinnon tuottavuutta parantavia it-strategoita, jotka edellyttävät hallinnonalojen yli menevää kokonaistarkastelua ja -hallintaa. Tällaisia strategioita ovat sähköiseen asiointiin, it-yhteentoimivuuteen, yhteisiin tietojärjestelmiin, it-infrastruktuuriin ja tietoturvallisuuteen liittyvät strategiat (www.vm.fi). On myös perusteluta olettaa, että näihin strategioihin liittyvät it-tehtävät ovat pysyviä ja ne vaativat laajaa asiantuntemusta ja ulkopuolisten konsulttien käyttöä. Silloin kun it-tehtävät liittyvät mainittuihin strategioihin ja niiden edellyttämiin toimepiteisiin, kilpailun vääristyminen ei voi olla este it-keskuksen palvelujen käyttämiselle, kunhan tiedostetan se, ettei kaikkea voi itse osata ja tehdä, vaan on hyödynnettävä ulkopuolisia konsultteja. It-keskuksen on palveltava konsernijohtoa. Muiden ministeriöiden epäilevä suhtautuminen it-keskukseen on ymmärrettävää, sillä it-keskus astuu osin niiden reviireille. Tässä yhteydessä pitää kysyä, kuinka järkevää on, että kukin ministeriö toteuttaisi itsenäisesti omia e-asiointi-, yhteentoimivuus-, tietojärjestelmä-, infrastruktuuri- ja tietoturvallisuusstrategioitaan ja loisi omat taloushallinnon järjestelmänsä. Moneen kertaan on nähty, että pelkästään ministeriöiden yhteiset johto- ja työryhmät eivät pysty turvamaan tarvittavaa koordinaatiota ja yhteentoimivuutta. Nyt pitää katsoa kuuta eikä sormea.

197 Nyt nähdään, miten toimitaan ilman perustuslakituomioistuinta

Jos Suomessa olisi riippumaton perustuslakituomioistuin, se ratkaisisi, vaatiiko tehyn työriitaa koskeva pakkolaki perustuslain säätämisjärjestyksen. Tällöin näin kiireinen aikataulu ei olisi mahdollista. Nyt ratkaisun säätämisjärjestyksestä tekee eduskunta itse. Olisiko jatkossa näissä tapauksissa syytä pohtia, miten se olikaan lainsäädäntövallan ja tuomiovallan erillään pitämisen kanssa? 9.11.2007

198 Voi, voi taloustiede!

Joskus kummastuttaa, kun maailman rikkaimmalla tieteellä, taloustieteellä ei ole kunnon teorioita, joiden perusteella pysyttäisiin ennakoimaan lamakausia ja taloudellisten suhdanteiden kehittymistä. On vain nyrkkisääntöjä ja syklejä, joiden mukaan suhdanteiden odotetaan tai toivotaan kehittyvän. Tämä ei tarkoita, etteikö taloustieteessä olisi teorioita, mutta ne ovat lähinnä teorioita itsensä tähden, ja ne eivät välttämättä kumoa tai täydennä jo olemassa olevia teorioita. Taloustieteessä puuttuu sellainen itse itseään korjaava ja uutta luova dynamiikka, kuin esimerkiksi lääketieteessä on. Kun yrittää perehtyä talousteorioihin, tulee vähän samanlainen olo, kuin lukisi Dostojevskin Karamazovin Veljekset: tie ei ala mistään eikä pääty mihinkään.

200 Kovat rangaistukset eivät auta

Kovat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta. Tämän ovat monet maailman johtavat kriminologit todenneet ja vahvistaneet. Asian pitävyyttä voi testata ajatuksella, että kaikki vakaviin rikoksiin syyllistyneet tuomittaisiin 20 vuodeksi vankilaan. Aluksi vankiluku saattaa laskea lupaavien uusijoiden istuessa sellissä, mutta viimeistään 20 vuoden kuluttua vankiluku on vähintäänkin entisellä tasolla. Täytyy myös kysyä, ovatko veronmaksajat valmiita maksamaan noin kolme kertaa nykyistä suurempia vankeinhoitokuluja. Yhdysvallat on yrittänyt ratkaista rikollisuusongelmaa mm. ankarilla tuomioilla, mutta tuloksena on ollut maailman korkeimpia vankilukuja asukasta kohti. Yhdysvaltain ongelmana on sellaisten henkilöiden erittäin suuri määrä, jotka elintapojen ja sosiaalisen asemansa perusteella ovat vaarassa joutua ensimäistä kertaa vankilaan. Siellä uusia vankikandidaatteja riittää vaikka kaikki tuomitut istuisivat elinkautista. Suomessa tällaista suurta riskiryhmää ei ole. Sähköisen valvonnan lisäämien on kaikin puolin järkevää.

201 Rikkaat rikastuvat

Mikä saa ihmisen muuttumaan hillittömästä oman edun tavoittelusta ja muille näyttämisen tarpeesta yhteisön hyväksi. Ilmeisesti tarviitaan koko maapalloa järisyttävä mullistus. Tunnettu tarina kertoo rikkaasta miehestä, jonka nuoruuden haaveena oli joskus tulla niin rikkaaksi, että voisi ajaa joka aamu partansa uudella terällä. Pointti on siinä, milloin parranajomiehen rikkauksien tavoittelu muuttuu silkaksi ahneudeksi ja kylmäksi oman edun tavoitteluksi. Lukuihin ja ihanteisiin uskova saattaisi sanoa, että silloin kun miehen kulutus ylittää keskiarvoihmisen kulutuksen, joka on laskettu niin, että jokainen voi sen kuluttaa ja luonto kestää sen. Näin ei tietenkään vielä tapahdu, mutta silloin tapahtuu, kun ensimmäinen luonnon jättikatastrofi tapahtuu. Nyt rikas mies odottaa syklin täyttymistä, jolloin pörssit romahtavat ja köyhät joutuvat myymän osakkeensa halvalla, mikä entisestään pudottaa kursseja ja rikastuttaa rikkaita. Tieteen, ja myös rikkaiden ja köyhien, kannalta olisi erittäin tärkeää tietää, mihin nämä syklit perustuvat. Taloudellisilla kilpakentillä voittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se on ikävää, että voittajalle voitto ei aina ole tärkeintä, vaan häviäjien määrä. Sitä suurempi voitto, mitä enemmän häviäjiä.

203 Taloustieteestä

OPJ perään kuulutti täydellistä teoriaa. Tällainen on reaalilukujen teoria. Sen kauneimpia sovellutuksia ovat yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku. Taloustieteen, kuten monen muunkin tieteen, ongelmana on toistettavuuden pulma, eli tehtäessä koe samoissa olosuhteissa uudestaan pitäisi saada aina sama tulos. Kokeita ei taloustieteessä juuri voi tehdä, tietokonemalleja kylläkin. Tehdyt laajamittaiset kokeet ovat päättyneet katastrofeihin. Lamojen ennakoinnissa taloustieteen arvosana ei ole hyvä, kuten on esim. avaruustieteessä, jossa teorian avulla pystytään ennakoimaan uusien avaruuskappaleiden ilmestyminen tai päättelemään niiden olemassa olo. Esimerkkinä talousteorioiden vajavaisuudesta voi käydä julkisen sektorin tuottavuus, johon hyvin usein vedotaan mm. tuponeuvotteluissa. Kun sanotaan, että viime vuonna tuottavuus nousi esim. kaksi prosenttia, se edellyttää mm, että jonain vuonna on pystytty laskemaan julkisen sektorin tuotos. Euroina se voidaan kyllä esittää laskentakaavoilla ja sijaismittareilla, mutta voidaan kysyä, mitä tekemistä näin määritetyllä tuotoksella on sen todellisuuden kanssa, jossa otetaan huomioon tuotosten ja panosten jaksotusongelmat ja se, että tiettynä vuonna laskettuun tuotokseen ovat vaikuttaneet vuosia sitten käynnistyneet ja käynnistetyt tunnetut ja tuntemattomat toimenpiteet. Nykymuotoisen BKT:n käyttö kansakunnan rikkauden mittarina on kyseenalaista, sillä se ei ota huomioon luonnon saastumista eikä luonnonvarojen käyttöä. Siitä puuttuu myös henkinen pääoman karttuma. BKT:n kehittäjä varoittikin sitä käyttämästä kansantalouksien mittaria, mutta näyttää vain siltä, että yhä enemmän sitä käytetään tässä tarkoituksessa. Itse itseään korjaavana tieteenä taloustieteen pitäisi uudista BKT-mittari.

205 Taloustiede voi, voi

Tieteitä voidaan verrata keskenään esimerkiksi tieteelliselle tiedolle asetettujen yleisten ominaiuuksien ja vaatimuksien perusteella. Keskeinen tieteellisen tiedon ominaisuus on toistettavuus, mikä taloustieteeltä puuttuu. Yksi tärkeä ominaisuus ja vaade on myös, että se joka esittää ensimmäisen kerran tieteellisen tiedon, hänen on voitava esittää sille perustelut. BTK:n kehittäjät, päin vastoin, epäilivät heti sen soveltumista kansantalouksien mittariksi. Julkinen sektori ja talous on keskeinen osa kansantaloutta ja BKT:n muodostumista. Sen tähden olisi erittäin suotavaa, että joku kertoo, miten julkisen sektorin tuottavuus konkreettisesti lasketaan. Tiede ei olisi tämän jälkeen enää niin vajavainen. kuin nyt on. Haluttomuus kehittää BKT:n rinnalle mittaria, joka ottaisi esimerkiksi huomioon kunkin maan kasvihuonekaasupäästöt, saattaa johtua ihmisten moraalivajeesta globalisoituvassa maailmassa. Valtauskontoihin sisältyvät yksilömoraalisäännöt: älä varasta, älä tapa, jne, ovat kehittyneet kymmenien tuhansien vuosien evoluution tuloksena, mutta säännöt, jotka kieltävät, liiallisen kulutuksen, turhan liikenteen, sademetsien hakkaamisen, tupakka- ja autoteollisuuden teollisuuden ylivallan, jne, ovat vasta kehittymässä, vaikka ihmisillä on nyt keinot vaikuttaa sekunnin murto-osassa toiselle puolelle maapalloa ihmisten ja tuntemattomiin sukupolvien elämään.

206 Likiarvotalousoppi

Likiarvoja voidaan käyttää tieteessä, mutta jos niitä käytetään, pitää yleensä tuntea tarkat arvot tai virhemarginaali kuten gallupeissa. Talouspäättäjät ja -tutkijat käyttävät taloustieteen sovelluksia ennen kaikkea tulevaisuuden ennustamiseen. Tällainen taloustiede muodostuu kuitenkin lähinnä laskentakaavoista ja -säännöistä, joiden paikkansa pitävyyttä ei voida toistoille testata. Taloushistoria on erikseen, koska se tutkii menneisyyttä. Taloustieteen yhdeksi suureksi erillisongelmaksi edelleenkin jää julkisen sektorin tuottavuuden märittäminen siten, että se voidaan konkreettisesti ja luotettavasti laskea. Tähän riittäisi likiarvokin, jos virhemarginaali tunnetaan. 9.1.2008

207 Ministeriöistä sälä pois

Helsingin poliisilaitoksen seitsemää huumepoliisia epäiltiin sisäministeriön poliisiosaston esiselvityksen perusteella rikoksista, ja ministeriö joutuu vielä jatkossa selvittämään tapauksen jälkipyykkiä olkoon oikeuden ratkaisu mikä tahansa. Meneillään jupakka osoitti, kuinka ministeriö joutuu puuttumaan operatiiviseen kahakkaan, mikä kuuluisi alemmalle tasolle, jos sellainen vain olisi olemassa. Poliisihallituksen perustamista on suunniteltu säännöllisin välein yli 40 vuoden ajan vaihtelevin perustein. Yhtenä julkislausumattomana syynä olla perustamatta poliisihallitusta on ollut pelko, että poliittinen johto menettäisi otteensa poliisivoimien käyttöön kriisitilanteessa. Tällaista vaaraa ei ole koskaan ollut, sillä Suomi on aina ollut ministeriövaltaisesti hallittu maa, eikä muutakaan pätevää syytä ole ollut jättää poliisihallitus perustamatta. Päinvastoin nyt olisi aikaa päästä eroon tilanteesta, jossa sama poliisin ylin virkamiesjohtoa valmistelee poliisia ja poliisivaltuuksia koskevat lait ja panee ne täytäntöön sekä valvoo täytäntöönpanoa. Ahon hallituksen 1990-luvun alussa käynnistämä keskusvirastojen lakkautuminen on muuttanut monessa muussakin ministeriössä tilannetta suuntaan, jossa sama viranomainen valmistelle ja panee täytäntöön toimialaansa koskevat lait. Tämä ei kaikilta osin ole hyvän hallintotavan mukaista, sillä lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta täytyisi pitää mahdollisimman selvästi erillään toisistaan. Samalla kun keskusvirastoja on lakkautettu, niiden tehtäviä on siirretty ministeriöihin. Seurauksena on ollut ministeriöiden kokojen kasvaminen ja täyttyminen suoritusportaan tehtävillä, jotka niihin ei kuulu. Ministeriöiden rooli lakien valmistelijana ja hallinnonalansa strategisena johtajana onkin saanut riipakseen kaikenlaista hallinnollista sälää. Tämä väkisinkin vie johdon huomiota ja aikaa, sillä ministeriöiden sisäiseen toimintalogoiikan kuuluu, että ongelmien ratkaiseminen pyritään viemään tavalla tai toisella niin lähelle organisaation huippua kuin mahdollista. Tämä koskee etenkin henkilöstöhallinnon kiistoja. Ontuen etenevä keskushallinnon uudistustaminen onkin synnyttänyt omituisen tilanteen: ministeriöiden koot suurenevat (jättisuuri työ- ja elinkeinoministeriö) ja ministeriöiden alaisuudessa toimii lukuisia hyvin erilaisia monialavirastoja kuten opetushallitus, stakes ja Finavia (liikelaitos). Keskushallinnon rakenteellisia ongelmia ei voida ratkaista tällaisella sekalinjalla ja siirtämällä keskushallinnon tehtäviä aluehallintoon, kuten hallituspiireissä kaavaillaan. Olisi aika luoda selkeä visio miten edetään. Yksi tapa edetä asiassa on jatkaa jatkaa sitä uutta keskusvirastojärjestelmän luomista, joka alkoi vuonna 2000 vankeinhoito-osaston muuttamisella rikosseuraamusvirastoksi. Seuraavina listalla voisivat olla muiden muassa poliisiviraston ja tuomistuinviraston perustaminen.

209 Kiire

Kiireinen elämän tyyli, jossa koko perhe on ohjelmoitu päivästä päivään ja illasta iltaan minuuttiohjelmaan, ja hektinen työ on tappava yhdistelmä. Kysymys kuuluu, mistä voi hellittää. Perheen kiireellisyydestä ja jatkuvasta menosta tilaisuuudesta ja harrastuksesta toiseen. Joskus näyttää siltä, että ihminen ei hyväksy itseään eikä ole oikea ihminen muutoin kun olemalla jatkuvasti pois kotoa pois toisten seurassa ja eri tapahtumissa. Vasta tällöin hän on jotakin. Ihmisten pitää ymmärtää, että perheen rauhallinen ja kiireetön yhdessä olo kotana on paras rauhoittumiskeino itselle ja lääke perheen hyvinvoinnille.

211 Suomen verkkohallinto

YK:n tuoreen raportin mukaan Suomi pärjäsi kurjasti eri maiden verkkohallinnon paremmuuden vertailussa. Syynä tähän on ict-toimintojen parikymmentä vuotta sitten tapahtunut hajauttaminen alas hallintoon. Seurauksena on, että kukin viranomainen kehittää verkkopalvelujaan omista lähtökohdistaan sektorihallintonsa päälle ja jatkeeksi sen sijaan, että kansalaisen tai yhteisön tarpeet olisi otettu kokonaisvaltaisesti huomioon. Ongelma on kyllä tiedostettu, mutta siihen ei ole suhtauduttu riittävän vakavati. Tilannetta on pyritty korjaamaan hallitusohjelman strategisilla it-hankkeita, mutta tulokset eivät ole kehuttavia. Jotta verkkohallinnosta saadaan kansalaisten todellinen palvelujärjestelmä, joka kohottaa hallinnon palvelutasoa ja tuottavuutta, verkkohanke tarvitsee kokopäivätoimisen toimivaltaisen johdon ja avukseen keskitettyä it-osaamista. Jos näin ei käy, entinen meno jatkuu.

212 Vihjeitä demareille

Ikäihmisten määrä kasvaa kiihtyvästi, ja kunnat ulkoistavat samassa tahdissa pitkäaikaishoitoa tarvitsevien laitospaikkoja. Menossa on katsastuskonttori-ilmiö: julkisen sektorin peruspalveluja siirretään kansainvälisille yrityksille ja samalla hinnat nousevat moninkertaisiksi. Ero on nyt vain siinä, että hoidon laatua ei pystytä valvomaan, koska kukaan ei tiedä, miten se tehdään. 1.1.2008 lähtien eduskunta korotti hoitomaksut 82 prosentiksi nettotuloista. Miten tämä oli esillä mediassa? Ei mitenkään. Ylärajaa ei näy, sillä kunnat eivät pysty ostamaan hoitopalveluja ketjuuntuneilta yrityksiltä, koska palvelua on pakko käyttää ja hinnat karkaavat käsistä. Helsingin kaupungin mukaan kaupungin oman laitospaikan hinta on yli 4000 euroa kuukaudessa. Niinpä johtavien sosiaalityöntekijöiden äänenpainot syyttävästi viestittävät, että tulevaisuudessa itse kunkin keskiluokan ikäihmisen on käytettävä kaikki tulonsa ja omaisuutensa omaan hoitoonsa. Tällä tavalla tapahtuu massiivinen tulonsiirto keskiluokan suomalaisilta kansainvälisille yrityksille. Perintöverolla ei olekaan keskiluokalle tulevaisuudessa merkitystä, koska ei ole perittävää. Ennen laitokseen siirtymistään nokkelimmat ihmiset kyllä lahjoittavat tai antavat ennakkoperintöinä läheisilleen säästönsä ja kaiken omaisuutensa. Kokoomus ja kepu ovat jo ottaneet asiaan kantaa edistämällä yksityistämistä, sallimalla palkkatulon nostamisen osinkotulona ja yritysperinnön pudottamisella niin pieneksi, että se on edullisinta perinnön saajalle. Nyt olisi aika demarien ennen puheenjohtajavalintaa ottaa kantaa tulonjakoon ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Vanhushuollolla ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa, vaan kyse on siitä, miten keskiluokka kohdellaan, luokkaa, joka tuottaa valtaosan verotuloista ja tekee suurimman osan yhteiskunnassa tarvittavista töistä. Aihe koskettaa itse kutakin, sillä vaikka kenestäkään vanhasta ei tule nuorta, niin jokaisesta nuoresta tulee vanha. 18.2.2008

213 Demarit karismaa!

Yksi politiikan omituisuus on se, että sama puolue samassa puhepöntössä voi edustaa sekä puhdasveristä markkinataloutta että palkansaajia. Tosi elämässä nämä ovat eri asioita, sillä globaalit yritykset karavaanitalouksineen sanovat palkkatyöläisille, että me elämme täällä ja te olette täällä vain töissä. Kansaedustajien kikkailu avustajarahoillaan on yksi esimerkki politiikan uskottavuutta heikentävistä maan tavoista ja käyttäytymisistä. Sen sijaan valtiovarainministeri vastaus kysymykseen, miksi palkka voidaan nostaa osinkotulona, on eri juttu. Ministeri antoi ymmärtää, että kun palkansaajien verotusta lasketaan, epäkohta poistuu. Tämä on täyttä puppua, sillä ei keskiluokan verotusta niin vain pienennetä, koska sen vähääkin suurempi alennus romahduttaisi verotulot. Keskiluokka on välttämätön tekijä politiikassa myös sen takia, että ilman sitä ei olisi marginaaliryhmiä. Ja niitähän voi, myös verotuksessa, kohdella miten tahansa, hyvin tai huonosti. On toivotonta saada uutta puoluetta ajamaan keskiluokan asiaa. Lyhyellä tähtäimellä toivo on pantava siihen, että demarit uusivat ohjelmansa konkreettiseen muotoon keskiluokan tarpeista käsin ja parantamaan sen elinoloja ja valitsevat karismaattisen puheenjohtajan. Ilman karistaattista johtajaa ohjelmat ovat vain papereita. Pitkällä tähtäimellä toivo on pantava toivottamaan toivoon: demarit ja vasemmisto yhdistykää 20.2.2008

214 Mikrovoimala - sähkön ja lämmön kotitarvemylly

Metsätähteitä kuten kantoja, oksia, latvuksia, harvennuspuita ja risuja jää metsiin vuosittain noin 20 miljoona kuutiota. Herää kysymys, miksei Suomessa panosteta lämpöenergian muuttamiseen sähköksi puu- ja /tai turvekäyttöisillä mikrovoimaloilla? Lämpö käytettäisiin paikan päällä taajama-asumiseen ja pienimuotoiseen teollisuuteen ja yritystoimintaan. Sähkö myytäisiin verkkoon. 25.2.08 HS:n mukaan pienvoimaloita on kehitteillä useassa maassa. Isojen energialaitoksien ja alan pörssiyhtiöiden edun mukaista ei ole investoida mikrovoimaloiden kehittämiseen. Mikä on tilanne Suomessa? Ainakin logistiikka metsästä pesään ja verkkoon olisi tehokas, huoltovarmuus paranisi, ja ne olisivat aluepoliittisesti järkeviä. 26.2.2008

216 Julkinen sektori luisuu pikkuhiljaa pelkäksi julkiseksi vallaksi

1990-luvun alussa moni ei olisi uskonet, miten julkiselle sektorille käy 2000-luvulla, sillä kunnat ovat ulkoistaneet ja ulkoistavat palvelujaan ja siirtyneet tilaaja - tuottajamalliin sellaisella vauhdilla, että julkinen sektori on muuttumassa pelkäsi julkiseksi vallaksi. Kohta kunnilla ei ole kuin päätöksentekovalta. Tämä ei voi olla itseään oikeus- ja hyvinvointivaltiona pitävän maan kuntasektorin tarkoitus. On muitakin pelottavia tilanteita ja kehityssuuntia, jossa hälytyskellojen pitäisi soida. Nykyjärjestelmässä ei ole viranomaistahoa, joka pystyisi keskustelemaan tuomioistuinten kanssa rangaistuskäytäntöjen yhtenäistämisestä ja eri tyyppisten rikosten rangaistusten ankaruudesta suhteessa toisiinsa. Tähän tarvitaan tuomioistuinvirasto. Oikeusministeriö ei ole tähän oikea instanssi. Ilmastomuutos on jokaisen huulilla, mutta ympäristörikoksista voi nostaa ryhmäkanteen vain viranomainen. Asian tekee yhä vaikeammaksi ymmärtää, kun viranomainen myöntää ympäristöluvan toiselle viranomaiselle kuten Finavialle, joka puolestaan itse valvoo luvan toteumista omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Kun viranomainen itse myöntää luvan ja valvoo sitä ja nostaa tarvittaessa kanteen, miksipä ei menestyisi. Toinen kysymys on, onko tämä hyvää hallintoa. Eräiden ministeriöiden kokoa kasvatetaan sellaisiin mittasuhteisiin, että on syytä epäillä, että asioiden näennäinen sujuminen on ohittanut hyvän hallinnon vaatimukset: lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat pelottavasi samojen käsien ulottuvilla. Luotsauslaitoksen jäämurtajat kilpailevat olemattomilla markkinoilla, joilla kaiken lisäksi laki käytännössä kieltää kilpailun. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, joka käsittelisi perustuslaillisia kysymyksiä, vaan eduskunta itse on perustuslakituomioistuin. Joutuukin kysymään, missä on se taho, joka valvoo, että Suomessa yhteiskunnan eri instituutioiden asema ja tehtävät suhteessa toisiinsa ovat oikeusvaltiolta edellytettävässä kunnossa ja että kansalaisten oikeudet toteutuvat ja he saavat vaivatta oikeutensa sitä hakiessaan. 3.3.2008

217 Hittejä it-alalla

Markkinointi antaa ymmärtää, että johdon tietojärjestelmät (bi:t) ovat tämän päivän hittejä it-alalla. Periaatteessa tuote onkin lupaava kehittyvän tekniikan ansiosta, mutta sen käyttö aiheuttaa kustannuksia. Jatkuvan suuren kustannuserän aikaan saa se, että yrityksen jokainen tosite pitää kirjata siten, että sen tietoja on voidaan tulostaa yhdessä muiden tositteiden tietojen kanssa monilla erilaisilla ryhmittelyillä. Tämä vaatii koko organisaation läpikäyvää koulutusta ja protokollaa, miten tositteita kirjataan ja käsitellään riippumatta siitä, syntyvätkö tositteet sähköisesti vai ei, sekä it-resursseja. Olisi hyvä kuulla esimerkki onnistuneesta bi:sää. 11.3.2008

218. Eläkettä pörssillä

Kun käytetään tavanomaisia koronkorkokaavoja saadaan suuntaa-antavana laskelmana esimerkiksi: Jos henkilö onnistuu sijoittamaan 40 vuoden ajan joka kuukausi 200 euroa neljän prosentin keskituotolla, hän voi tämän jälkeen itse maksaa säästöistään 20 vuoden ajan itselleen eläkettä 1400 euroa kuukaudessa. Vastaavasti 400 euron kuukausisijoitus antaisi luonnollisesi 2800 kuukausieläkkeen. Pitkäjänteinen pörssisijoittaminen on erittäin järkevä vaihto-ehto eläkkeen turvaamiseen. 16.3.2008

219 Tarkastajan kirje 11.3.08

219 Tarkastajan kirje 11.3.08 Oli aikainen aamu. Tarkastusjohtaja lukitsi työhuoneensa oven. Katsottuaan hetken tulevaisuuteen hän ryhtyi lukemaan alaisensa yksityisluonteista kirjettä. HV "1990-luvun alussa moni ei olisi uskonet, miten julkiselle sektorille käy 2000-luvulla, sillä kunnat ovat ulkoistaneet ja ulkoistavat palvelujaan ja siirtyneet tilaaja - tuottajamalliin sellaisella vauhdilla, että julkinen sektori on muuttumassa pelkäsi julkiseksi vallaksi. Kohta kunnilla ei ole kuin päätöksentekovalta. Tämä ei voi olla itseään oikeus- ja hyvinvointivaltiona pitävän maan kuntasektorin tarkoitus. On muitakin pelottavia tilanteita ja kehityssuuntia, jossa hälytyskellojen pitäisi soida. Nykyjärjestelmässä ei ole viranomaistahoa, joka pystyisi keskustelemaan tuomioistuinten kanssa rangaistuskäytäntöjen yhtenäistämisestä ja eri tyyppisten rikosten rangaistusten ankaruudesta suhteessa toisiinsa. Tähän tarvitaan tuomioistuinvirasto. Oikeusministeriö ei ole tähän oikea instanssi, koska se edustaa lainsäädäntövaltaa. Ilmastomuutos on jokaisen huulilla, mutta ympäristörikoksista voi nostaa ryhmäkanteen vain viranomainen. Asian tekee yhä vaikeammaksi ymmärtää, kun viranomainen myöntää ympäristöluvan toiselle viranomaiselle kuten Finavialle, joka puolestaan itse valvoo luvan toteumista omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Kun viranomainen itse myöntää luvan ja valvoo sitä ja nostaa tarvittaessa kanteen, miksipä ei menestyisi. Toinen kysymys on, onko tämä hyvää hallintoa. Eräiden ministeriöiden kokoa kasvatetaan sellaisiin mittasuhteisiin, että on syytä epäillä, että asioiden näennäinen sujuminen on ohittanut hyvän hallinnon vaatimukset: lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat pelottavasi samojen käsien ulottuvilla. Luotsauslaitoksen jäämurtajat kilpailevat olemattomilla markkinoilla, joilla kaiken lisäksi laki käytännössä kieltää kilpailun. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, joka käsittelisi perustuslaillisia kysymyksiä, vaan eduskunta itse on perustuslakituomioistuin. Joutuukin kysymään, missä on se taho, joka valvoo, että Suomessa yhteiskunnan eri instituutioiden asema ja tehtävät suhteessa toisiinsa ovat oikeusvaltiolta edellytettävässä kunnossa ja että kansalaisten oikeudet toteutuvat ja he saavat vaivatta oikeutensa sitä hakiessaan. " terveisin tarkastaja K 11.3.2008

221 Miksi kaikki menee pieleen

Johtoryhmän kokouksen jäljiltä punakka hankepäällikkö alkoi lähes luennoida iltapäiväruuhkaisessa kahviossa: "Ainakin opimme sen, että kahden toimintakulttuurin yhteen nivominen on vaikeaa, vanhaa järjestelmää ei kannata vain siirtää uuteen tekniikkaan, ylätason koordinaation täytyy olla vahva, tilaaja ja toimittaja puhuvat eri kieltä." Hän oli vielä sanomaisillaan, että johdon pitää sitoutua, mutta huomattuaan lehtitelinettä selaavan hahmon vaikeni. Hankepäällikön listan asiat ovat jo vuosikymmeniä tunnettu, mutta tämä ei poista sitä toisasiaa, että johdon koulutuksessa on yhä uudelleen ja uudelleen otettava hankepäällikön kokemukset esille ja siirrettävä opit uusille sukupolville. Lista puhuu myös vahvasti henkilöjohtamisen kehittämisen puolesta. Henkilöjohtamista voidaan verrata musiikkiin. Niillä joilla on musiikkikorvaa, aavistavat musiikkia kuunnellessaan, mitä sävelkulkuja seuraavaksi voi tulla ja mitä varmasti ei tule, koska kuultu ei silloin enää olisi musiikkia. Henkilöt, jolla ei ole henkilöjohtamisen musiikkikorvaa, viheltelevät johtamisessaan mitä sattuu. Musiikkikorvaa voidaan kehittää kuuntelemalla ja soittamalla, johtamista opiskelemalla ja harjoittelema. Niiden, joilta puuttuu henkilöjohtamisen musiikkikorva, ei pitäisi johtaa. Tästä syystä asiat yleensä menevät pieleen. 5.4.2008

222 Maailman nopein selain potilashuoneeseen

Unohtuiko terveydenhoidon it-järjestelmien kehittäjiltä, että tapa selata kirjaa on maailman tehokkain menetelmä löytää tietty kohta suuresta asiamäärästä? Terveydenhoidon it:n kehittämisen yksi kompastuskivi saattaakin olla kömpelöltä vaikuttava huoneesta toiseen työnnettävä it-laite korkealla jalustalla. Ei ole laitteen kanssa taistelevan henkilön vika, jos koko touhu näyttää koomiselta. Tämä ei voi olla tulevansuden ratkaisu. 11.4.2008