Jälkipörssi eli tavallista kiivaimmissa tunnelmissa. Se tuli selväksi, ettei aloittelijoiden kannatta nyt pörssiin sijoittaa, vaan odotella parempia aikoja. Arno Ahosniemi yritti säilyttää viileytensä, mutta purskahteli saarnaamaan totuuksia aloittelijoille, mutta vaikea selkoisesti. Valtteri Ahti sitä vastoin oli kiivaalla ja samalla opettavaisella tuulella. - Meillä on vuosikymmeniin suurin inflaatio, josta puolet johtuu amerikkalaisten kiitospäivästä. (Jos olisin amerikkalainen en välttämättä viettäisi kiitospäivää tietyistä syistä) Mutta mennään taas opettavaiseen Jälkipörssi istuntoon. Ahtin mukaan lasku johtuu inflaatiosta, keskuspankkipolitiikasta, koronasta, geopolitiikasta ja työvoiman saannista. Tiina Helenius korosti, että tämän kertainen lasku on sellainen, että kohta palataan entiselle kasvu uralle. Keskustellun ulkopuolinen jäi ihmettelemään, eikö vanha sääntö, jossa pitkän nousun jälkeen voi tapahtua raju notkahdus lähtöpisteen alapuolelle ja tämän jälkeen uusi nousu, en...

Kansakoulussa sisällissodan lisäksi oli yksi aihe, jota ei käsitelty, nimittäin heimosodat. Tämä ei takoitta pohjalaisten ja hämäläisten välistä mittelöä, vaikka se olisi ollut mahdollista 😊 , vaan suomalaisten sotaretkiä nykyisen Viron alueelle Suurkarjalaan, Aunukseen ja Petsamoon. Viron (Vienna) alueella kiivaimmat yhteenotot bolsevikkien kanssa käytiin Pajun alueella ja Narvassa. Seillä suomalaiset löivät pelokkaat bolsevikit, minkä tuloksena Viro itsenäistyi. Ylivääpelistä lähelle kenraalikuntta kohonnut Kalm sekä Ekströmin ja Talvelan olivat johtohahmoja heimosodissa. Kalm oli niin innokas, että kuultuaan ryssä sanan hän oli jo lähdössä sotimaan. Saama lajia oli myös Talvela. Hänen johdollaan lähti pohjalaisporukka ilman mitään järkevää syytä Aunuksen retkelle. Häviö koitti lähinnä siksi, että suomalaispataljoona oletti paikallisten miesten liittyvän mukaan koitokseen. Tämä oli harhaluulo, koska paikalliset eivät tajunneet tilannetta tai tajusivat liiankin hyvin, miten kahakas...

Eino  Leinon sanoin ”Öinen lehto, lapsen kehto siinä on lapsosen hyvä.…”  Jätetään loppu maamme hiihdolle. Eli Suomen hiihdon taso on samaa luokkaa, kuin aamun luonto ohjelman tekninen toteutus. Se jäi jumputtamaan pääsemättä eteenpäin ”Laajat Tiibetin jää ylängöt ovat hyviä. ” Jos legendaarinen Paavo Tiilikainen olisi hengissä selostamassa, hän olisi lausunut: ”Olemme kymmenien tuhansin joukoin kokoontunut jatkamaan Suomen, isiemme ja menneiden hiihtosankarien perinteitä voitosta voittoon”. Hetken päästä Paavo rapisutellut papereitaan ja ihmetellyt, kuka koronaus tuo ranskalain Carara on. Nyt ei tarvitse kummastella ranskalaisten menestystä.   Iiro Niskanen täyttää ainoana meidän menneiden hiihtosankarien mittapuut. Hän voitti 15 km:n perinteisellä, mutta maamme muiden edustajien sijoituksista ei ole tietoa, ei edes valta medioissa. Maamme naisten hiihdon kärkinimi uhosi pudottuaan sprintin eristä ulos, että lauantaina näytetään, miten suksi kulkee. Kulki se vitosen ...

Ylen Perjantai ohjelma oli täyttä epätasaisuutta ja yksipuolisuuden tienviittoja. Kaivokset ovat syviä ja pimeitä sekä saattavat olla täynnä dollareita. Tätä juontaja Sean Rikcs ei paljoa noteerannut. Hän oli jo Tampereen takamaastossa Hervannassa päättänyt olla lappalaisten puolella. Tässä hänelle hyvänä aputyttönä toimi Rovaniemen vihreiden Riikka Karppinen, joka sanojensa mukaan on ollut tuntureiden ja luonnon koskemattomuuden puolella taaperosta alkaen. Tämä paikallinen Jeanne dArc osasi kuvata aapasuota todella aavaksi, jossa kasvaa tuhansia eri eliö lajeja ja maisemaksi, jossa etelän miestä ei saa näkyä. Aapasoiden luonnon aarteeseen ei saa koskea, kuin paikalliset ja ökyrikkaat Mersu miehet, kun käyvät, jos käyvät, tunturihotelliensa ulkopuolella. Lapin maa-alueet rajoitusten jälkeen on jaettu niin ovelasti, että aluetta saavat käyttää vain luvan saaneet ja Suomen kansalaiset, kunhan eivät huohotuksellaan  häiritse poroja, paikallisia kalastajia, tunturi- ja saarnamiehiä s...

Tyhmäksi tekeytyminen wokesta silloin, kun on viisas, on syntiä sanoi Ville Blåfield Esko Valtaojasta. Tämän nimen vilkasmikko Ville Blåfiled lausui kaksi kertaa ääneen, vaikka istunnon vetäjä toisti kaksi kertaa, ettei saa mainita nimiä. Anu Partanen kysäisi retorisesti katsoen Blåfieldiä, että pitäkö hänen kysyä asianosaiselta vähemmistöltä lupa, kun puhun sen asioista. Vastausta ei tullut, vaan Blåfiled jatkoi Valtaojan höykyttämistä tämän tyhmyydestä ymmärtää wokea. Karvala pohti ääneen, millä sävyllä valkoiset etuoikeutetut voivat puhua omista positioistaan valkoisina. Karvala toisti, että Suomi on rasistinen maa ja meidän on mahdotonta asettua uhrin positioon. -Se on koko woken ydin. Tässä kohtaa Partanen oli sen näköinen, että koko keskustelu alkaa muistuttaa viime viikoista Valtaojan kahdella sanalla märittelemää keskustelua laatua. Blåfield ei hätkähtänyt, vaan posotti eteen päin. - Meidän pitäisi siirtyä meidän rasismimme analysoinnista siihen, millaista rasismia meillä on ja...

Kulttuurin kymmenottelija Kalle Kinnunen näytti olevan ansaitusti porukan kymppi Jälkinäytöksessä. Hänen kriitikko roolinsa voi nostaa hänet alallaan jumalalliseen asemaan, sillä kuten tunnettu sääntö sanoo, hän oli kriitikko, mutta muuttui jumalaksi. Istunnon ilmapiirin ylenevää ilmanalaa enteili myös aavistus, että reformaattori Kinnunen saa kohta näyn. Teatterikriitikko Maria Säkö ja kuraattori Veikko Halmetoja ensin täydensivät ja sitten laajensivat keskustelua taiteen ylemmille portaille. Turun Tolkienin Hobitti esityksen katsominen ei paranna mielenrauhaa, vaikka paikalliset kriitikot kuin näin väittävät. Halmetojan ilme oli yhtä monotooninen kuin jäänsärkijän työn rutina. Tällaisessa tilassa olevalta ihmiseltä voi tulla mitä vain, kuten entiseltä pyhiinvaellus matkaltaan palaavalta ja synnin tuskissaan olevalta jesuiitalta. Hän lähti matkalle hurskaana ja palasi huorana. Näin ja ainoastaan vain jesuiitan lausumana. Piru tuputtelee kulisseissa ja kuiskii ääneen, että esityksess...

Toisen kantasuomalaisen luokitteleminen johonkin vähempi arvoiseen kantasuomalaisen ryhmään oli maan tapa vielä 1940 - 1950-luvuilla (=woke). Erityisen pahalta tämä wokettaminen tuntui kansakoululaiselta. Usein kuulin sanottavan, että siinä se Huttusen Hellin poka lampsii Hietalaan (taloon) tai mitä se poika täällä tekee tai mene pois meidän metsästä. Laajemmin ottaen Suomi eli silloin luokkayhtesikunnan aikaa. Äitini huvikseen laatimalla paperilla anoin vapautusta lukukausi maksuista. Minun piti viedä anomus kateredin takana istuvalle opettajalle koko luokan nähden. Huonona oppilaana en milloinkaan saanut vapautusta. Ilman setäni joen ranta aluetta, jossa sain vapaasi kulkea, elämä olisi vieläkin kurjempaa. (Jälkeen päin olen pohtinut, oliko anomuksen jättämisprotokolla tahallaan tehty näin paljastavakasi niiden määrän supistamiseksi). Muutto kirkonkylä erääseen varastorakennuksen huoneeseen merkitsi, niin kummalliselta kuin se tuntuukin, hidasta arvon nousuani. Potkupalossa kenkäni p...