Tänään HS:n vieraskynäosiossa Antti
Keinänen ja Petri Uusikylä (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007620407.html)
käsittelivät ansiokkaasti suomalaisen lainvalmistelun tasoa. Tämä on toinen julkisen
vallan kylmentyneistä ongelmista. Toinen on vaikuttavuuden arviointi.
Lainsäädännöllä sanottu on olevan verrokkikohteita matematiikkaan. Siinä on
hieman perää.
Matemaattisen lauselman ongelman, (yhteiskunnallisen epäkohta) todistaminen
(poistaminen) perustuu hyvin pitkälle aiemmin todistettujen aksiomien varaan.
Aksioomaa ei tarvitse todistaa, koska se on jo todistettu. Pitkässä lauselmassa
(laissa) riittää osata operoida aksiomeilla ja oikeaksi todistetuilla säännöillä.
Etenemällä näin saadaan laskutoimitus ratkaistua.
Uusia lakeja säätämisellä poistetaan pulmia, minkä jälkeen pulma poistuu, mutta
tulee uusia pulmia ja niitä korjaamalla tulee taas uusia. Tässä kohta tulee
esille yhteys matematiikkaan.
Lainsäätäjä ei olekaan lain
kirjoittaja, vaan yhteiskunnallinen näkijä. Hän hallitsee ja näkee
mahdollisimman kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan prosessit, jonka varassa ja
energialla kansalaisvaltio toimii (aksioomat ja periaatteet). Koska hänen työkalunaan
ovat uudet lait ja vanhojen purkaminen tai korjaaminen, hänen pitää halita myös
pakkinsa sisältö ja työkalujen käyttö (aksioomat ja laskuoperaatiot).
Lainsäädännön tason nostaminen vaatii mm.
sosiologian ja kasvatustieteen aineksien lisäämistä juristikoulutuksen.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti