843. Professoreiden tentattavana

Muutaman päivän päästä yliopiston hallintojohtaja Timo Esko soitti ja kertoi suunnitelmista viedä yliopisto tulosjohtamisen karuille kujille. Tapaamisessamme hän opasti Erkki Saarista ja minua, miten tässä asiassa toimittiin viitaten laatimaansa muistioon, jota hän säilytti laatikkonsa kätköissä. Asia käsiteltiin pienessä konsistorissa. ”Conistor minium”, kuten Timo Esko kuivasti naurahti. Puhetta tulisi johtamaan omissa maailmoissaan elävä, eläinlääketieteen professori. Esko varoitti käsittelyn saattavan päättyä miten tahansa. Siellä käyttäisivät puheenvuoron rehtori Päiviö Tommilla ja vararehtori Ihamuotila. Esko selosti, missä kukin istui. Matematiikan professori istui oikealla ja tekisi kysymyksiä. Päässäni alkoi humista. En rohjennut kysyä professorin nimeä. Hänen takana istuivat dekaanit ja vasemmalla opiskelijoiden edustajat. Kerrottuaan tämän Esko lähti taluttamaan meitä päärakennuksen johonkin saliin, jonka tarkka sijainti jäi minulle epäselväksi, ja käski istua eturiviin varatuille paikoille.

Puheenjohtaja avasi kokouksen toivottaen minut ja apulaiseni, kuten hän Erkkiä kutsui, tervetulleiksi ja sanoi yksikantaan, että käsitellään pykälä 127 pyytäen minua kertomaan, mistä oli kyse. Sekoiltuani aluksi pöydällä olevan mikrofonin kanssa professori pyysi painamaan vihreää nappia ennen puhumista. Koetin selostaa kehysbudjetoinnin ideaa niin hyvin kuin pystyin mainitsematta Eskon kiellosta tulosjohtamis-sanaa. Käännyin hieman yleisöön päin ja näin matematiikan professorit Klaus Valan ja Olli Lehdon ja graduni tarkastaneen professori Juha Suomisen istumassa muutaman metrin päässä kuuntelijoiden joukossa.