Heti
maaherrapuheeni jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriön taloussihteeri Pekka Väänänen
otti yhteyttä. Hän oli minulle tuttu jo patentti- ja rekisterihallituksen ajoilta,
ja olimme myös olleet mukana Marja Heikkisen ja Tauno Ylisen vetämissä tulosohjauksen
kehittämistyöryhmissä. Siksi en ollut yllättänyt hänen soitosta, mutta hämmästynyt
olin ministeriön kiireestä saada osastojen tulosohjauskoulutus vietyä läpi viikossa.
Siis torven täydeltä viikon ajan tulosjohtamista! Mikä into, mutta mihin jäisivät
nyanssit. Orkesteri kyllä saataisiin kasaan, mutta miten se soittasi. Taloussihteeri
ei ollut tittelinsä perusteella suuri herra, mutta ministeriössä hän oli talousjohtajan
asemassa, ja tästä syystä suhtauduin Pekan soittoon vakavasti.
Kauppaministeriön remontti Aleksanterinkadulla
oli saatu valmiiksi, ja käytävät ja ovet kiilsivät arvokkuutta astellessani taloon.
Kerroksien portaat koristeellisine kaiteineen ja pylväineen olivat kuin luotu osoittamaan
ministeriön valtaa. Lähempi keskustelu Väänäsen kanssa osoitti kyseessä olevan pienimuotoisen
kapinan nostattaminen kansliapäällikkö Buntta Walhroosin johtamistapaa vastaan.
Tätä ei tietenkään kukaan sanonut ääneen, mutta kasvoilta näkyvänä toiveena se heijastui
selvästi. Epäilin, voiko kukaan näyttää viikossa ministeriölle, mikä on hyvää johtamista.
Kommentit
Lähetä kommentti