855. Tyly työhaastattelu

Kivelä oli jo vihjaillutkin virkaannimitysasiasta, ja se varmistui Ilkka Kanervan kutsuessa minut ministeriöönsä Etelä-Esplanadille. Kyseessä oli valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston ylijohtajan viran täyttäminen, aluksi viransijaisena. Päätösvalta siitä kuului Kanervalle. Ministerin sihteeri kävi välillä sanomassa huolestuneen näköisenä ministerin olevan jäljessä aikataulustaan ja viivästys venyisi puoleen tuntiin. Aula oli suuri ja television katselijoille tuttu tiedotustila. En viitsinyt mennä katselemaan koko seinän peittävistä suurista ikkunoista Esplanadin iltapäivämenoa, vaan istuin vakaasti sohvalla. Tiesin etukäteen Kanervan ajavan virkaan Paula Kokkosta, mutta Kivelä ja kehittämisosaston vakinainen johto vastustivat. Kanerva oli synkällä päällä istuttaen minut suuren pöytäänsä itseään vastapäätä. Aluksi hän oli vaiti pitkän tovin ja tarkkaili minua. ”Olen kuullut, että sinä jyräät asioita läpi”, hän virkkoi yksikantaan molemmat kädet nyrkissä kiiltävällä pöydällä. Yritin vastata jotain järkevää, mutta keskustelu tyrehtyi Kanervan toteamukseen, että hän tekisi päätöksen Kivelän esityksen perusteella.