Säätytalossa oli tunnetusti huono
akustiikka. Ritaritalossa oli vielä huonompi, kun aikoinani olin kuunnellut siellä
ensimmäisiä ja harvoiksi jääneitä matematiikan luentoja. Siihen vedoten kieltäydyn
Perttusen pyynnöstä pitää siellä toimistohenkilökunnalle esitys hyvästä johtamisesta.
Todellinen, tiedostamaton syy kieltäytymiseeni oli epäilyni, että Perttunen halusi
tällä tavoin asettaa aluekehitysosaston päällikön johtamistavan puntariin, koska
hän ei ollut vahvimmillaan henkilöstöjohtamisessa. Tällaiset lisätyöt hipoivat konsulttisopimuksen
rajoja. Kilven sihteeri oli hämillään kieltäytymisestäni ja antoi ymmärtää sen olevan
epäluottamuslause toimistoväelle. Hänen moitiskelunsa seurauksena ymmärsin suostua
Perttusen ehdotukseen. Säätytalon kaikuva sali pullotti täynnä toimistoväkeä. En
puhunut ministeriön suunnittelujärjestelmästä, vaan otin esille tuloskeskustelut
ja sen, miten niissä kuulijoiden tulisi toimia. Taattu loppukevennys oli juttuni
henkilökohtaisesta jaksamisesta ja etenkin vanhenemisen hyväksymisestä.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti