Siirtyessäni valtion kehittämiskeskuksen
konsulttiyksikön vetäjäksi hallinnossa oli menossa suuri murros. Tämä oli alkanut
Kokoomuksen tultua hallitukseen 1980-luvun puolivälissä. Sen mielestä keskusvirastot
olivat demarien vallan tukikohtia. Asiassa oli perää, sillä Kokoomus oli ollut pitkään
oppositiossa ja demarit ja Keskusta olivat tällä välin miehittäneet keskusvirastojen
tärkeät virat. Keskusvirastoilla oli ollut norminanto-oikeus kunnille ja aluehallintoon.
Tällöin ne olivat voineet muutamissa asioissa yksityiskohtaisesti määrätä, miten
tehtäviä tuli hoitaa.
Lakkauttamisen ensimmäisessä aallossa
lähtöpassit olivat saaneet Lääkintöhallitus, Ammattikasvatushallitus ja vähän
myöhemmin Elinkeinohallitus. Nyt purkamalla normit ja ict:n hajauttamisella vauhditettiin keskusjohtoisuudesta
irti pääsyä ja väljennettiin kuntien toimivaltaa päättää itse palvelujen
tuottamisesta. Budjettiuudistus oli osa tätä kehitystä. Päätösvallan hajautukselle
oli myös painavat, puoluepolitiikasta riippumattomat ja rationaaliset perusteet.
Uuden-Seelannin ja Tanskan kokemukset puolsivat tällaista kehityslinjaa. Suomen
julkinen hallinto oli pysynyt muuttumattomana vuosikymmeniä eikä pystynyt reagoimaan
uusiin vaateisiin riittävän nopeasti ja tehokkaasti.
Kommentit
Lähetä kommentti