Oli Tupa-ryhmässä myös ikäviä asioita.
Tällainen sattui keskuksen toimistopäällikkö Ritva Jakku-Sihvosen tuodessa haastattelevaksi
työvoimatoiston työttömyyskursseille osallistuvan valtiotieteiden maisterin. Maisterin
näytti väsähtäneeltä ja aralta, mutta muutoin pätevältä. Hän oli kahden nuoren lapsen
isä, ja vaimo oli myös työtön. Epäilyjeni vuoksi pyysin häntä tulemaan aamulla uudelleen
luokseni, jolloin hän tuoksui tuoreelta viinalta. Hän kertoi ennen lastensa päivähoitoon
viemistä ja pihan kolauksen jälkeen löytäneensä vanhoista kätköistään puolikkaan
viinapullon ja juoneensa sen tyhjäksi. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin toivottaa
hänelle onnea ja pyytää häntä menemään kotiin. Jäin ihmettelemään, miksei alan ammattilainen
Jakku-Sihvonen ollut itse haastatellut miestä ja tehnyt asiasta päätöstään.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti