Oli Tupa-ryhmässä myös ikäviä asioita.
Tällainen sattui keskuksen toimistopäällikkö Ritva Jakku-Sihvosen tuodessa haastattelevaksi
työvoimatoiston työttömyyskursseille osallistuvan valtiotieteiden maisterin. Maisterin
näytti väsähtäneeltä ja aralta, mutta muutoin pätevältä. Hän oli kahden nuoren lapsen
isä, ja vaimo oli myös työtön. Epäilyjeni vuoksi pyysin häntä tulemaan aamulla uudelleen
luokseni, jolloin hän tuoksui tuoreelta viinalta. Hän kertoi ennen lastensa päivähoitoon
viemistä ja pihan kolauksen jälkeen löytäneensä vanhoista kätköistään puolikkaan
viinapullon ja juoneensa sen tyhjäksi. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin toivottaa
hänelle onnea ja pyytää häntä menemään kotiin. Jäin ihmettelemään, miksei alan ammattilainen
Jakku-Sihvonen ollut itse haastatellut miestä ja tehnyt asiasta päätöstään.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti