853. "Flyygeliä et saa soittaa!”

Olin oikeusministeriön aikanani käynyt Königstegissä, mutta silloin oli pimeä ja tie mutkainen enkä päässyt selvyyteen, missä kartano sijaitsi. Nyt lähdin toista kertaa kartanoon. Taksini kaartaessa rohisevan kierroksen lipputangon ympäri sisääntulon eteen näin soihtujen valaisemat korkeat kiviportaat ja jykevät ulko-ovet. Noustessani leveitä rappuja sisään liekit loivat talon seinään jatkuvasti muotoaan muuttavia kuvia kuin enteeksi hallinnon monimutkaisuudesta.

Huomasin tulleeni paikalle ensimmäisen joukossa. Mieltäni rohkaisi Elisabeth Rehnin rehellinen ystävällisyys hänen tullessa kättelemään ja sanomaan muutaman ystävällisen sanan. Sirpa Kekkonen opasti, miten tulisi toimia. Minut kutsuttaisiin puhumaan, kun aika koittasi, ja sitä odotellessa saisin istua suuressa salissa ja katsella tauluja. ”Flyygeliä et saa soittaa”, lisäsi Sirpa pilke silmäkulmassaan vilkaisten salin perällä olevaan soittokoneeseen.