Istuin monet kerrat pääjohtajan huoneessa
hiljaisen päättäväisen Oskar Wilderin kanssa pohtimassa ruuhkien purkamista. Oskarin
selvitellessä rauhallisesti osaston tilannetta Enäjärvi nousi silloin tällöin seisomaan
kädet selän takana ja katseli ikkunasta oopperan pihalle. Wilder epäili, ettei rekisterin
asiakkaille tarkoitettuja ohjeita kannata tehdä ennen lomakeuudistusta. ”Mistä ohjeita
saisi ja kuka ne maksaisi”, hän kysyi solmiotaan oikoen. Ehdotin, että 4 000
postikonttoria voi toimia jakelupisteinä, mutta tähän molemmat miehet suhtautuvat
varauksellisesti, mikä osoittautui myöhemmin ajateltuna aivan oikeaksi. Päätimme
käynnistää ohjeiden valmistelun, vaikkei uusia lomakkeita vielä ollutkaan. Työ nimittäin
vei niin paljon aikaa, että loppuvaiheessa lomakkeet ja ohjeet voitiin sovittaa
yhteen.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti