Seuraavat viikot olivat minulle elämäni
nostalgisinta ja hiljaisella tavalla iloa herättävää aikaa. Kuten niin monessa muussakin
elon kulkua ohjaavissa tapahtumissa, tässä ei olut mitään tiettyä tekijää, joka
olisi loogisella varmuudella vienyt asioita syistä seurauksiin, vaan kävi vain niin
kuin kävi. Jos tapahtumat halutaan perustella yleisesti, kyse oli rahasta. Helsingin
yliopisto tahtoi vapautua opetusministeriön pikkutarkasta rahan käytön valvonnasta
ja siirtyä kehys- ja tulosbudjetointiin. Yksittäisenä sattumana Etelä-Esplanadilla
eräs kasvotuttu mies tuli juttelemaan mennessäni sisäministeriöön. Hän alkoi kertoa
– välillä Eino Leinon patsasta vilkuillen – yliopistolla olevan kovia haluja siirtyä
mahdollisimman nopealla aikataululla tulosbudjetointiin. Hän oli ollut jo yhteydessä
asiasta kehittämiskeskuksen Raili Nederströmiin. Opetusministeriön apulaisosastopäällikkö
Jäppinen oli kuulemma samaa mieltä. Pitihän minun Jäppistä uskoa, joka oli kehittämiskeskuksen
seminaarien vakioasiakas. Pitkähkön keskustelun jälkeen pyysin miestä ottamaan yhteyttä
Markku Temmekseen rohkenematta kysyä miehen nimeä. Hän oli kyllä sen mumissut tervehtiessämme.
Tässä vaiheessa en vielä tiennyt joutuvani uudestaan yliopiston kynsiin.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti