Seuraavat viikot olivat minulle elämäni
nostalgisinta ja hiljaisella tavalla iloa herättävää aikaa. Kuten niin monessa muussakin
elon kulkua ohjaavissa tapahtumissa, tässä ei olut mitään tiettyä tekijää, joka
olisi loogisella varmuudella vienyt asioita syistä seurauksiin, vaan kävi vain niin
kuin kävi. Jos tapahtumat halutaan perustella yleisesti, kyse oli rahasta. Helsingin
yliopisto tahtoi vapautua opetusministeriön pikkutarkasta rahan käytön valvonnasta
ja siirtyä kehys- ja tulosbudjetointiin. Yksittäisenä sattumana Etelä-Esplanadilla
eräs kasvotuttu mies tuli juttelemaan mennessäni sisäministeriöön. Hän alkoi kertoa
– välillä Eino Leinon patsasta vilkuillen – yliopistolla olevan kovia haluja siirtyä
mahdollisimman nopealla aikataululla tulosbudjetointiin. Hän oli ollut jo yhteydessä
asiasta kehittämiskeskuksen Raili Nederströmiin. Opetusministeriön apulaisosastopäällikkö
Jäppinen oli kuulemma samaa mieltä. Pitihän minun Jäppistä uskoa, joka oli kehittämiskeskuksen
seminaarien vakioasiakas. Pitkähkön keskustelun jälkeen pyysin miestä ottamaan yhteyttä
Markku Temmekseen rohkenematta kysyä miehen nimeä. Hän oli kyllä sen mumissut tervehtiessämme.
Tässä vaiheessa en vielä tiennyt joutuvani uudestaan yliopiston kynsiin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti