813. Nyrkkitappelu laivaseminaarissa

Tullijohtajien seminaarisalin hämäryydessä takimmaiset kuulijat näkyivät mustina hahmoina vaihtaessani piirtoheittimen kalvoja. Olin luokitellut vastaukset sopiviin ryhmiin, jolloin uskoin pystyväni pitämään esityksessäni yllä jonkinlaista juonta. Yhteenvetona totesin piirien odottavan Tullihallitukselta tukea ja suunnannäyttämistä sekä sähkötullauksen ja sen työmenetelmien olevan suuren luokan tulevaisuuden kehittelyhanke. Tämä ei herättänyt erityistä keskustelua, vaan kuulijat poistuivat illalliselle, jossa Jermun pöytään tulivat istumaan luottamusmiehet ja valvontaosaston päällikkö. En osallistunut myöhäisiin illanistujaisiin, vaan kömmin nukkumaan ennen musiikin rytkeen alkamista.

Aamulla tulessani ruokasaliin huomasin muutaman hengen tullilaisryhmän seisoskelevan piirissä, jonka keskellä oli valvontatoimiston päällikkö. Hän seisoi vinossa, kasvot pahasti turvonneena, vasen silmä umpeen muurautuneena ja kylkeään pidellen. Päällikkö oli joutunut hutikassa jonkun kovanyrkkisen miehen pieksämäksi, vaikka mies oli monta kertaa kysynyt päälliköltä, halusiko hän todella tapella. Päällikkö oli kaksi viikkoa sairaslomalla tämä jälkeen.

Minusta oli tullut Nissan-mies, sillä ennen niin sininen ja kaunis Saabini oli tullut vanhaksi. Korjailin sitä autotallissa, joka oli niin kapea, että auto oli ajettava aivan toiseen seinään kiinni, jotta toista puolta pystyi remontoimaan. Heli käski pitämään huolta, ettei auto romahda päälleni kenenkään kuulematta ja näkemättä. Perjantai-iltasin menin autotallista tultuani Helin kanssa vasta remontoituun saunaan.