Ennen lumen tuloa tuttu korttiporukka
kokoontui Hauholle venettä nostamaan ja sienestämään. Metsä oli raikas tuoksuen
sammaleelle ja mädäntyville lehdille. Pidimme koko ajan kiintopisteenä lähellä kulkevaa
maantietä ja sen puhelinpylväitä välttääksemme eksymisen. Olin kerran eksynyt,
ja se riitti. Salovaaran Seppo oli erityisen innostunut sienistä, ja me muut annoimme
saaliimme Sepon vaimon Jatan piirakoiden täytteiksi. 1990-luvun laman pärskeet löivät
Hauhon korttipöytään saakka Sepon kertoessa illalla kiihkotta, kuinka tilifirman
asiakkaat olivat loppuneet kuin seinään ja hän oli joutunut napit vastakkain
pankkinsa kanssa. Onneksi firma oli säilynyt. Ahngerin Pentille Sepon tarina oli
tuttu SKOP:n mentyä nurin ja Pentin päätyessä Espooseen Samlinkin talousjohtajaksi.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti