Ennen lumen tuloa tuttu korttiporukka
kokoontui Hauholle venettä nostamaan ja sienestämään. Metsä oli raikas tuoksuen
sammaleelle ja mädäntyville lehdille. Pidimme koko ajan kiintopisteenä lähellä kulkevaa
maantietä ja sen puhelinpylväitä välttääksemme eksymisen. Olin kerran eksynyt,
ja se riitti. Salovaaran Seppo oli erityisen innostunut sienistä, ja me muut annoimme
saaliimme Sepon vaimon Jatan piirakoiden täytteiksi. 1990-luvun laman pärskeet löivät
Hauhon korttipöytään saakka Sepon kertoessa illalla kiihkotta, kuinka tilifirman
asiakkaat olivat loppuneet kuin seinään ja hän oli joutunut napit vastakkain
pankkinsa kanssa. Onneksi firma oli säilynyt. Ahngerin Pentille Sepon tarina oli
tuttu SKOP:n mentyä nurin ja Pentin päätyessä Espooseen Samlinkin talousjohtajaksi.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti