Ennen lumen tuloa tuttu korttiporukka
kokoontui Hauholle venettä nostamaan ja sienestämään. Metsä oli raikas tuoksuen
sammaleelle ja mädäntyville lehdille. Pidimme koko ajan kiintopisteenä lähellä kulkevaa
maantietä ja sen puhelinpylväitä välttääksemme eksymisen. Olin kerran eksynyt,
ja se riitti. Salovaaran Seppo oli erityisen innostunut sienistä, ja me muut annoimme
saaliimme Sepon vaimon Jatan piirakoiden täytteiksi. 1990-luvun laman pärskeet löivät
Hauhon korttipöytään saakka Sepon kertoessa illalla kiihkotta, kuinka tilifirman
asiakkaat olivat loppuneet kuin seinään ja hän oli joutunut napit vastakkain
pankkinsa kanssa. Onneksi firma oli säilynyt. Ahngerin Pentille Sepon tarina oli
tuttu SKOP:n mentyä nurin ja Pentin päätyessä Espooseen Samlinkin talousjohtajaksi.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti