Perttunen ja Kilpi patistivat minua
tulemaan sisäministeriöön konsultoimaan, ja koulutuskeskuksen ylijohtaja Temmes
lähes käski oman etuni nimissä tulla sinne niin pian kuin Tullista pääsisin. Paqvalin
oli myös siirtynyt koulutuskeskukseen ja suhtautui nuivasti sinne tulooni soittaessani
hänelle asiasta. Sisäministeriön Hely Kehä hätyytteli minua ministeriön johtoryhmävalmennuksella,
ja Uudenmaan läänin johtaja Lausmaa odotti, milloin tulen heitä kouluttamaan.
Illalla olin kotona aivan poikki tietämättä,
mitä minulta odotettiin ja miten selviäisin etenkin hyvin monimutkaisesta tullijärjestelmästä.
Se oli lähes oma tieteen alansa, joka koetteli nyt ajatuskykyni ylärajaa.
Kyyditsin Peteä jääkiekkoharjoituksiin ja istuin omissa oloissani katsomossa tyhjin
mielin. Ennen nukkumaan menoa tein usein muutaman kilometrin kävelylenkin ja katselin
kadun varren hiljaisia rintamamiestaloja ja niiden rauhallisia pihoja.
Suunnittelin Tullin osastopäällikkö
Kivilaakson kanssa henkilökunnalle suunnatun kyselytutkimuksen lomaketta. Se paisui
ja muuttui kuin pullataikina Jermun käydessä kysymykset huolellisesti läpi, ensin
yksin rauhassa omassa huoneessaan ja myöhemmin Kivilaakson ja minun kanssa. Vaikka
Jermu oli etukäteen pedannut ammattiliittoja asiasta, hän pyrki varmistamaan, etteivät
kysymykset häirinneet hänen ja liittojen välejä. Aiemman kokemukseni mukaan
tämä oli viisasta.
Kommentit
Lähetä kommentti