782. Oppiriita julkisen hallinnon johtamisesta

Kun aloin tuntea oloni leppoisaksi osastolla ja Koojii ja hänen apulaisensa hoitelivat työt, aloin suunnitella johtamisongelmista kirjoittamista. Minulla oli asiasta kokemusta kirjoitettuani pienen oppaan johtoryhmätyöskentelystä. Koojii ei estellyt, jos tekisin työn varsinaisen työajan ulkopuolella, mutta epäili, ettei sitä mitään tulisi ja kuka teoksia edes ostaisi. Hän oli realisti, sillä kirjoittaminenhan ei minulle kovin helppoa ollut. Lukihäiriöni tuotti edelleen pahoja ongelmia, eikä sähkökirjoituskone yhtään helpottanut tilannetta: päinvastoin kirjaimia tuli solkenaan väärässä järjestyksessä.

Kohta eleltiin Moskovan olympiakisojen aikoja, ja keskipitkän aikavälin talous- ja toimintasuunnittelusta puhuminen oli nyt muotia. Sen sijaan jotkut vanhoilliset johtavat virkamiehet saattoivat pitää strategisesta suunnittelusta luennoivaa virastotodellisuutta ymmärtämättömänä kukkoilijana, jonka paikka oli tutkijakammiossa lukkojen takana. Tavoitejohtamista ylistävä saattoi joutua jopa luennointiboikottiin. Hallinnon mielialamuutos tulosjohtamista vastaan oli toisasia. Linjamuutokseen vaikutti Åbo Akademin, Helsingin ja Tampereen yliopistojen sekä valtiovarainministeriön järjestelyosaston tukema mielipideryhmittymä. Tämä hieman vaikeasti tunnistettava porukka katsoi, että julkisen sektorin tuli ennen kaikkea noudattaa neutraalin hallinnon periaatetta eikä siihen sovi tulosjohtaminen ja managemettiopit. Viime kädessä kyse oli suunnittelusihteeristön ja järjestelyosaston valtataistelusta, jonka sihteeristö hävisi Reijo Marjasen siirtyessä Postipankkiin johtajaksi.