Virastomestarin suljettua ovet Mauri
Pekkarinen, Ilkka Kanerva, Hannele Pokka, Toimi Kankaanniemi ja Elisabeth Rehn olivat
jo menneet luentosaliin. Sirpa Pietikäinen tuli kiireisenä runsaasti myöhässä. Kun
kärsimättömän odotteluni jälkeen oma esitysvuoroni tuli, seminaarin virallinen päätymisaika
oli jo mennyt umpeen ja kuulijat olivat jo lähtötunnelmissa. Minulla oli iso kalvonippu
mukanani ja sitten havaitsin, ettei piirtoheitintä ollut viritetty pöydän päähän,
jolloin Kanerva kiirehti ystävällisesti virnistäen asettamaan sitä paikoilleen.
Pöydän päässä oli niukasti tilaa mapilleni sekä tomeralle ja asioihin hyvin
perehtyvälle Pekkariselle, joka joutui istumaan lähes kiinni piirtoheittimessä.
Korostin ministeriöiden roolia siinä, miten tulosjohtaminen onnistuu jokaisella
hallinnonalalla. Pokka istui kauimmaisessa pöydässä ja katseli ikkunasta jotain
mielenkiintoista pimeään iltaan. Sitä en ihmetellyt lainkaan, sillä oma
esitysvireyteni oli varsin laimea pitkän odottelun jäljiltä. Kehysbudjetoinnista
en puhunut mitään, sillä oletin ministereiden tietävän siitä tarpeeksi. Sen sijaan
sanoin, vähän varomattomastikin, ministereiden olevan hyviä johtajia, vaikka olivat
poliittisia toimijoita. Ei siitä kukaan näyttänyt silloin loukkaantuneen, mutta
myöhemmin minulle vinoiltiin tästä lausunnosta. Sisäministeriön lanseeraama hokema,
että julkinen talous on kokonaisuus, sai sen sijaan päät nyökkäilemään.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti