Virastomestarin suljettua ovet Mauri
Pekkarinen, Ilkka Kanerva, Hannele Pokka, Toimi Kankaanniemi ja Elisabeth Rehn olivat
jo menneet luentosaliin. Sirpa Pietikäinen tuli kiireisenä runsaasti myöhässä. Kun
kärsimättömän odotteluni jälkeen oma esitysvuoroni tuli, seminaarin virallinen päätymisaika
oli jo mennyt umpeen ja kuulijat olivat jo lähtötunnelmissa. Minulla oli iso kalvonippu
mukanani ja sitten havaitsin, ettei piirtoheitintä ollut viritetty pöydän päähän,
jolloin Kanerva kiirehti ystävällisesti virnistäen asettamaan sitä paikoilleen.
Pöydän päässä oli niukasti tilaa mapilleni sekä tomeralle ja asioihin hyvin
perehtyvälle Pekkariselle, joka joutui istumaan lähes kiinni piirtoheittimessä.
Korostin ministeriöiden roolia siinä, miten tulosjohtaminen onnistuu jokaisella
hallinnonalalla. Pokka istui kauimmaisessa pöydässä ja katseli ikkunasta jotain
mielenkiintoista pimeään iltaan. Sitä en ihmetellyt lainkaan, sillä oma
esitysvireyteni oli varsin laimea pitkän odottelun jäljiltä. Kehysbudjetoinnista
en puhunut mitään, sillä oletin ministereiden tietävän siitä tarpeeksi. Sen sijaan
sanoin, vähän varomattomastikin, ministereiden olevan hyviä johtajia, vaikka olivat
poliittisia toimijoita. Ei siitä kukaan näyttänyt silloin loukkaantuneen, mutta
myöhemmin minulle vinoiltiin tästä lausunnosta. Sisäministeriön lanseeraama hokema,
että julkinen talous on kokonaisuus, sai sen sijaan päät nyökkäilemään.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti