Valtion budjettiuudistus eteni rytinällä.
Tarmokas ja asioita eteenpäin vievä Heikkinen kertoi, että kaikki virastot siirtyvät
vuoden alusta tulosbudjetointiin eikä kolmesta kokeiluvirastosta enää huolehdita
erikseen. Jokaisen viraston oli tultava toimeen nyt omilla kehityspanoksillaan.
Ennen kehysbudjetointiin siirtymistä jokaisella virastolla piti olla tulosbudjetointi
käytössä, painotti Heikkinen heläyttäen kirkkaan naurun sanomansa jälkeen. Viraston
kehysbudjetti muodostui ministeriön virastolle osoittamista tulostavoitteista ja
määrärahoista. Tätä kutsuttiin kehysohjaukseksi. Onneksi Tullilla nämä olivat käytössä,
huokasin. Vaikka olin Tullissa lujasti kiinni, Temmes soitteli varmana tulostani
ja tinki jopa palkkatoiveestani. Posti toi lähes joka päivä sisäministeriöstä luettavaksi
papereita, joista voisin perehtyä ministeriöön. En joutanut kuin ohi mennen vilkaisemaan
niitä. Aikani meni Jermun vaaksan pituisen kyselyn vastuksien setvimiseen. Kaikissa
vastauksissa ei ollut päätä eikä häntää, mikä saattoi johtua siitä, etten
tuntenut tullausjärjestelmää. Tullauksen saloihin perehtymiseen toi lisävauhtia
Jermun ilmoitus, että minun täytyi esitellä kyselyn tulokset muutaman viikon kuluttua
pidettävässä tullijohtajien laivaseminaarissa. Työtuskaani lisäsi vielä Pekka Kilven
lähes kiristämällä saatu lupaukseni konsultoida sisäministeriötä omalla ajallani,
koska he eivät olleet tyytyväisiä nykyiseen konsulttiin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti