Kesäinen päivä oli alkamassa marssiessani oopperan ohi Albertinkadulla
sijaitsevaan patentti- ja rekisterihallitukseen. Aloitin työt pääjohtaja Martti
Enäjärven esiteltyä minut kollegiossa. Ensimmäisenä viikkona kokoustin pitkään kaupparekisterin
päällikkö Oskar Wilderin kanssa. Lehtien otsikot olivat hämmästelleet kaupparekisterin
pitkiä käsittelyaikoja, joten se ei ollut minulle mikään uutinen, mutta uutinen
oli sen sijaan kiirehtimismenetellyn laajuus. Käytännössä mikään ilmoitus ei mennyt
läpi ilman kiirehtimistä. Tämä merkitsi, etteivät laarin pohjalla olevat ilmoitukset
liikkuneet mihinkään ja 60 000 ilmoituksen käsittelyruuhka vastasi kaupparekisterin
vuoden työtä. Toinen iso harminpaikka oli yrityskiinnitystoimisto, jonka käsittelyajat
olivat yli kuusi kuukautta, eli rekisteri ei toiminut juuri lainkaan ilman kiirehtimistä.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti