Kesäinen päivä oli alkamassa marssiessani oopperan ohi Albertinkadulla
sijaitsevaan patentti- ja rekisterihallitukseen. Aloitin työt pääjohtaja Martti
Enäjärven esiteltyä minut kollegiossa. Ensimmäisenä viikkona kokoustin pitkään kaupparekisterin
päällikkö Oskar Wilderin kanssa. Lehtien otsikot olivat hämmästelleet kaupparekisterin
pitkiä käsittelyaikoja, joten se ei ollut minulle mikään uutinen, mutta uutinen
oli sen sijaan kiirehtimismenetellyn laajuus. Käytännössä mikään ilmoitus ei mennyt
läpi ilman kiirehtimistä. Tämä merkitsi, etteivät laarin pohjalla olevat ilmoitukset
liikkuneet mihinkään ja 60 000 ilmoituksen käsittelyruuhka vastasi kaupparekisterin
vuoden työtä. Toinen iso harminpaikka oli yrityskiinnitystoimisto, jonka käsittelyajat
olivat yli kuusi kuukautta, eli rekisteri ei toiminut juuri lainkaan ilman kiirehtimistä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti