Kesäinen päivä oli alkamassa marssiessani oopperan ohi Albertinkadulla
sijaitsevaan patentti- ja rekisterihallitukseen. Aloitin työt pääjohtaja Martti
Enäjärven esiteltyä minut kollegiossa. Ensimmäisenä viikkona kokoustin pitkään kaupparekisterin
päällikkö Oskar Wilderin kanssa. Lehtien otsikot olivat hämmästelleet kaupparekisterin
pitkiä käsittelyaikoja, joten se ei ollut minulle mikään uutinen, mutta uutinen
oli sen sijaan kiirehtimismenetellyn laajuus. Käytännössä mikään ilmoitus ei mennyt
läpi ilman kiirehtimistä. Tämä merkitsi, etteivät laarin pohjalla olevat ilmoitukset
liikkuneet mihinkään ja 60 000 ilmoituksen käsittelyruuhka vastasi kaupparekisterin
vuoden työtä. Toinen iso harminpaikka oli yrityskiinnitystoimisto, jonka käsittelyajat
olivat yli kuusi kuukautta, eli rekisteri ei toiminut juuri lainkaan ilman kiirehtimistä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti