Liikenneministeriön kansliapäällikön vetämissä tietohallinnon ohjausryhmän
kokouksissa Mikko toi reippaasti ilmi mielipiteensä. Mikon esiintymistä julkisen
ja yksityissektorin seminaareissa sain myönteistä palautetta. Sen sijaan osastolla
Mikon rempseä esiintyminen herätti ristiriitaisia tunteita. Mikon suosiota osastolla
ei kohottanut hänen naureskelunsa kansalaisen käsikirja -tyyppisille hankkeille.
Hänen pyrkimystään luoda osastosta valtiokonsernin strateginen tietohallintokeskus
vastustettiin laidasta laitaan. Ajatus ei sopinut sisäministeriön ja liikenneministeriön
kaavailuihin eikä osastokaan iloinnut ideasta. Pikkuhiljaa pöydälleni tuli tietoja
ja suullisesti esitettiin, ettei Mikko noudattanut sopimusta, vaan teki töitä virka-aikana
oman yrityksensä lukuun. Keskustellessani Mikon kanssa asiasta jotain pieniä rikkomuksia
saattoi olla, mutta ne olivat korjattavissa. Hallintopäällikkö ajoi kuitenkin
sitkeästi syytöksiä eteenpäin ja väitti, että asialla olisi johdon tuki jossain
päin ministeriötä. Ihmettelin, että taas samanlainen näkymätön ja äänetön käsi verhon
takaa ohjaa tapahtumia samoin kuin henkilön erottamisepisodissa. Loppujen lopuksi
Mikko koki helpotusta sopiessamme yhteisymmärryksessä työsuhteen päättymisestä,
ja hän saattoi näin painaa täydellä töitä omassa yrityksessään.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti