Pakkanen alkoi kiristyä ja liikenneruuhka
oli pahimmillaan taksin viedessä minut ministeriön luentosaliin osastojen yhteiseen
iltatilaisuuteen. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan
vuoden tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri Eino Keinänen ja minä
kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle
kehittämissavotalle. Joukosta erottuivat Anne Brunilan täsmälliset puheenvuorot
ja Pekka Ojalan visiot ministeriön roolista. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa
johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija,
tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin.
Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan
etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti