Pakkanen alkoi kiristyä ja liikenneruuhka
oli pahimmillaan taksin viedessä minut ministeriön luentosaliin osastojen yhteiseen
iltatilaisuuteen. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan
vuoden tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri Eino Keinänen ja minä
kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle
kehittämissavotalle. Joukosta erottuivat Anne Brunilan täsmälliset puheenvuorot
ja Pekka Ojalan visiot ministeriön roolista. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa
johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija,
tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin.
Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan
etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti