Pakkanen alkoi kiristyä ja liikenneruuhka
oli pahimmillaan taksin viedessä minut ministeriön luentosaliin osastojen yhteiseen
iltatilaisuuteen. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan
vuoden tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri Eino Keinänen ja minä
kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle
kehittämissavotalle. Joukosta erottuivat Anne Brunilan täsmälliset puheenvuorot
ja Pekka Ojalan visiot ministeriön roolista. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa
johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija,
tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin.
Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan
etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti