794. Salven kapakka

Ruokatunnilla kuljeskelin usein täpötaydellä Hietanimen torilla, jossa ajatukset eivät juuri painaneet tinkiessäni maljakoiden hintoja ja tutkiessani vanhojen taulujen merimaisemia. Venäläisiä ja virolaisia turisteja oli kaupittelemassa torin laidalla – ties mitä. Salven kapakka seisoi vieressä ja Wärtsilän telakka takoi vimmatusti amerikkalaisille Fantasy-risteilijää.

Loppukesällä ministeri Vennamo nimitti minut valtion ravitsemiskeskuksen tilintarkastajaksi, ja toisena tilintarkastajana toimi vanhempi herrasmies Aarne Hynönen valtiontalouden tarkastusvirastosta. Valtiovarainministeriön Jaakko Kuusela opasti käymään edellisen tilintarkastajan Reijo Marjasen luona Leonia-pankissa, jossa tämä toimi henkilöstöjohtajana ja johdon kouluttajana. Fabianinkadun työhuoneessaan Reijo kyyniseen sävyyn kertoi ravitsemuskeskuksen tilasta, mutta ryhtyessään luennoimaan johtamisesta hänen ääneensä tuli innostava sävy. Luennoituaan motivaation merkityksestä jonkin aikaa lehtiötaulun edessä ja heiluteltuaan punakynää päätin lähteä kauppatorille omenoita ostamaan.

Ravitsemuskeskuksen johtaja Keijo Ketola kierrätti meitä tarkastajia vauhdilla ympäri Suomea työpaikkaruokaloissa tietämättämme aina, millä paikkakunnalla milloinkin olimme. Keijo hääri ympärillämme, ja Hynösen kanssa tajusimme melko nopeasti, ettemme sivutoimisina mitenkään kyenneet vihkiytymään tilintarkastukseen sellaisella tarmolla kuin hyvä tilintarkastus olisi edellyttänyt. Tilintarkastuksen houkuttelevuutta ei lisännyt myöskään siitä maksettava 2 000 markan korvaus. Työ vaati vähintään kuukauden työpanoksen virka-ajan ulkopuolella, jos sen halusi tehdä kunnolla. Ihmetellessäni, miksi meidät viedään Ahvenanmaalle, vaikkei siellä ole yhtään ruokalaa, Keijo sanoi, että sinne voitiin perustaa ravintola, jos maakuntahallitus siihen suostuisi.