Aamulla huomasin valvontatoimiston päällikön hoippuvan muutaman hengen tullilaisryhmän keskellä. Hän horjui sinne tänne selkä kumarassa, kasvot pahasti turvonneena, vasen silmä umpeen muurautuneena ja kylkeään pidellen. Päällikkö oli joutunut hutikassa jonkun kovanyrkkisen miehen pieksämäksi, vaikka mies oli monta kertaa kysynyt päälliköltä, halusiko hän todella tapella. Päällikkö oli kaksi viikkoa sairaslomalla tämä jälkeen. Pääjohtaja painoi asian villaisella.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti