Puheessani mainitsin äidin antaneen minulle suuren lahjan, kun hän oli pannut minut yhteiskouluun. En sanonut siihen viittaavaa, että sain joka vuosi ehdot ja kerran olin jäänyt luokalle, vaan katselin liikutusta tuntematta minulle jokus tuttuja, nyt lähes tuntemattomiksi vanhentuneita, vakavailmeisiä, kankeissa puvuissaan istuvia ihmisiä. Hyvin nuori ja isovatsainen pappi istui pääpöydän keskivaiheilla vilkaisten minua haastavan näköisenä, aivan kuin paheksuen, etten ollut kutsunut äidin uskonveljiä ja -sisaria hautajaisiin.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti