Näiden pohdintojen aikana Haapajärvellä
asuvat serkkuni olivat sisarelleni Marja-Leenalle viestittäneet äidin olevan heikoissa kantimissa. Äiti kuulemma vain hoippui kylän raitilla sydänalaansa pidellen.
Olin viikoittain soitellut hänelle, mutten aavistanut tilanteen menneen näin huonoksi.
Aluksi äiti vastusti henkeen vereen vanhainkotiin menoa. Sehän sijaitsi äidin kotipiirissä
kivenheiton päässä Pennalasta ja muutaman kilometrin päässä hänen kotitalostaan.
Hullujenhuoneeksi sitä oli sanottu minun lapsuudessani ja äidin nuoruudessa. Hoidokkien
huudot soivat vieläkin korvissani.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti