Näiden pohdintojen aikana Haapajärvellä
asuvat serkkuni olivat sisarelleni Marja-Leenalle viestittäneet äidin olevan heikoissa kantimissa. Äiti kuulemma vain hoippui kylän raitilla sydänalaansa pidellen.
Olin viikoittain soitellut hänelle, mutten aavistanut tilanteen menneen näin huonoksi.
Aluksi äiti vastusti henkeen vereen vanhainkotiin menoa. Sehän sijaitsi äidin kotipiirissä
kivenheiton päässä Pennalasta ja muutaman kilometrin päässä hänen kotitalostaan.
Hullujenhuoneeksi sitä oli sanottu minun lapsuudessani ja äidin nuoruudessa. Hoidokkien
huudot soivat vieläkin korvissani.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti