Jokin ihme tapahtui, sillä jo saman
päivänä pääsin psykologin vastaanotolle. Hetken puhuttuamme hän lähti viemään
minua toisen psykiatrin luo toiseen rakennukseen ja jätti minut painamaan valkoista
pyöreää nappia. Kotvan päästä oviaukkoon ilmestyi noin nelikymppinen nainen hymyillen
sen näköisenä, ettei hän turhaan työskennellyt tässä talossa, ja sanoi yllättävän
ystävällisesti. ”Olkaa hyvä ja käykää sisään.” Psykiatrirouva näytti olevan kuin luotu minua varten, sillä
niin taitavasti hän kuunteli huoliani kertoessani hänelle lyhyen version elämästäni.
Kävin psykiatrin vastaanotolla kerran viikossa kahden kuukauden ajan, kunnes hän
ehdotti psykoterapeutille menemistä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti