Jokin ihme tapahtui, sillä jo saman
päivänä pääsin psykologin vastaanotolle. Hetken puhuttuamme hän lähti viemään
minua toisen psykiatrin luo toiseen rakennukseen ja jätti minut painamaan valkoista
pyöreää nappia. Kotvan päästä oviaukkoon ilmestyi noin nelikymppinen nainen hymyillen
sen näköisenä, ettei hän turhaan työskennellyt tässä talossa, ja sanoi yllättävän
ystävällisesti. ”Olkaa hyvä ja käykää sisään.” Psykiatrirouva näytti olevan kuin luotu minua varten, sillä
niin taitavasti hän kuunteli huoliani kertoessani hänelle lyhyen version elämästäni.
Kävin psykiatrin vastaanotolla kerran viikossa kahden kuukauden ajan, kunnes hän
ehdotti psykoterapeutille menemistä.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti