Käteltyäni
hautajaisvieraat menin Helin kanssa hotellille, jonka huoneen ikkunasta katselin
pitäjän keskustaa. Mieleeni hiipivät
lapsuuteni muistikuvat kirkonkylästä. Apteekkarin rakennettua uuden talonsa kauppamakasiinin
viereen pohjoisrannasta oli alkanut vähitellen kehittyä pitäjän keskuspaikka. Vanhan apteekkarin
talon paikalla oli Halpahalli. Sen parkkipaikan sohjossa autot hyökkäilivät sinne
tänne kuin nälkäiset sudet. Mielialaani painoi jonkinlainen raudankarvas käsi. Se
helpotti otteensa illan mittaan käveltyämme muutaman kilometrin pituisen joen salmia
ja notkelmia ylittävän Siltojen lenkin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti