Raporttimme kunnianhimoiseksi nimeksi tuli Ministeriö tuloksentekijänä. Loppuraportin luovuttamisesta tuli farssi: ministeriö kieltäytyi ottamasta vastaan sitä. Niinpä menin valtioneuvoston kirjaamoon ja luovutin sen sinne. Virkailija oli hyvin hämmästyneen näköinen, aivan kuin olisi nähnyt haamuja. Lopulta hän otti sen vastaan näyttäessäni toimeksiantokirjeen ja pyytäessäni lukemaan aidot allekirjoittajat. Hän jopa hymyili leimatessaan raportin ja lupasi panna asiakirjan eteenpäin.
Myöhemmin raportin ehdotuksia siteerattiin monissa seminaareissa. Yhtenä sovellutuksena olikin hallituksen strategiasalkun käyttöönotto. Myöhemmin salkku paisui repuksi jokaisen ministerin halutessa saada sinne aiakin ykden hankkeen, pienen tai jopa mitättömän. Näin idea suli turhaksi byrokratiaksi. Varo tätä virhetta Stubb.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti